Kyllähän ne hapot sieltä kuitenkin tulivat, hyvä sinänsä... Hallikausi nyt virallisesti yksilölajien osalta avattu ja ihan kunnialla! Aika 44,34 jäi 6 sadasosaa halliennätyksestäni ja hieman vajaat 4 kymmennystä ulkoenkasta eli hampaankoloon jäi vielä ihan mukavasti, mutta olihan tuo sekunnin parempi avaus kuin viime vuonna. Siitä on hyvä lähteä viilaamaan aikaa alaspäin. Ei muuten tullu pissat housuun mutta välillä meinas keskittyminen kyllä jännityksen takia herpaantua. Onneksi löytyi vielä ennen starttia! Katselin äsken juoksua hieman Yle Areenasta eikä se kyllä huonolta näyttänyt...
Hiukan vaikeaa on kyllä harjoitella aitarytmejä hallikaudella kun kotihallissa ei pitkää rataa ole, mutta kyllä nuo aidat on vaan mun juttu verrattuna sileän rykäsyihin. Kisassa kolme ekaa ajaa sujuivat hyvin ja katastrofeilta vältyttiin sen jälkeenkin, mutta tyytyväinen en silti ole... Alle viikon päästä uusi yritys ja uudella tsempillä! Hyvät oli muuten olosuhteet Pirkkahallissa, verryttelyalue oli e-rit-täin hyvä verrattuna viime vuotisiin salibandykaukalomeininkeihin... ;)
Nyt ei muuten oikein irtoa juttua niin jätän tämän nyt tähän... Palaillaan :)
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
OP-viestit ja ihanaa täpinää!
Kisakausi startattiin perjantaina perinteisesti seuraviestiottelun eli tuttujen ja turvallisten OP-viestien merkeissä. En nyt ihan vannomaan mene että oon ollu 10-vuotiaasta joka vuonna mukana karkeloissa mut varmasti ainakin läheltä liippaa. Ihan hyvä saldo, ja monia mahtavia muistoja liittyy juuri näihin kisoihin. Oma lempparini on se kun kerran unohdin ottaa violetin t-paidan kisatopin päältä pois... Jännitti vissiin liikaa, vuotta en nyt valitettavasti muista (ei ollut viime vuonna, lupaan ...) Oon useana vuonna juossut kummatkin viestit, eli neljän kierroksen (680m) ja kierroksen (170m) viestit, ja samalla linjalla mentiin tänäkin vuonna. Hyvinhän ne meni ja erittäin positiivinen fiilis jäi kroppaan - loistojuttu siis! :) Toivon myös että sain hiukan turhia jännityksiä karisteltua pois niin että vähän alle viikon päästä Tampereella ei tuu pissat housuun ennen kolosen aitojen starttia...
Aavistelen että hyvät jännärivibat saan kyllä aikaseks, mut eipi hättää, kuuluu asiaan. Mahtavinta tässä on se että fiilis on korkealla ja juoksujalkaa vipattais jo kovasti, en siis tosiaankaan meinaa lähteä nöyristelemään! Viime viikolla reeneissä alkoi tuntua siltä että uus vaihde on löydetty ja valmiita ollaan - tällä viikolla siis jatketaan samalla meiningillä ja valmistellaan kroppa ja PÄÄ kisakuntoon.
P.S. Luulis kelpaavan ku matkasta tippuu 100 metriä pois, kolonenhan on ihan hetkessä juostu, ei varmaan tuu happojakaan... Eiku... ;)
Aavistelen että hyvät jännärivibat saan kyllä aikaseks, mut eipi hättää, kuuluu asiaan. Mahtavinta tässä on se että fiilis on korkealla ja juoksujalkaa vipattais jo kovasti, en siis tosiaankaan meinaa lähteä nöyristelemään! Viime viikolla reeneissä alkoi tuntua siltä että uus vaihde on löydetty ja valmiita ollaan - tällä viikolla siis jatketaan samalla meiningillä ja valmistellaan kroppa ja PÄÄ kisakuntoon.
P.S. Luulis kelpaavan ku matkasta tippuu 100 metriä pois, kolonenhan on ihan hetkessä juostu, ei varmaan tuu happojakaan... Eiku... ;)
torstai 10. tammikuuta 2013
2013
Otsikosta tuli nyt harvinaisen mielikuvitukseton, mut ajaa ainakin asiansa. Vuosi vaihtui ja vaikka se monella edustaakin aina uuden ajanjakson alkua ja vanhojen taakkojen hylkäämistä historiaan, oon itse lähtenyt hieman eri ajatusmaailmalla kohti uuden vuoden haasteita, ylämäkiä (näitä pliis paljon!) sekä alamäkiä (näitä vain konkreettisten alamäkien muodossa, jooko? ;). Tämä "eri ajatusmaailma" tarkoittaa lähinnä sitä, että uutta (kautta) kohti lähdettiin jo lokakuun alussa ja nyt aletaan lähestyä puolietappia kohti kesää, hallikisakautta. Perus että alkaa jännittää jo kun ajattelenkin hallikisoja, mahtavuutta...! :) Mutta pointti lähinnä siinä että vuoden vaihtuminen ei erityisiä merkannut, samoilla asenteilla jatketaan, aina yritetään parantaa ja tehdä parhaansa. Parhaani aion tehdä että tästä tulisi loistava vuosi!
Harjoittelukuviot ovat muuttuneet nyt sen verran, että kohtalo on erottanut mut ja Grandin. Dramaattista! No ei kai, muija chillailee (=reenaa nii saatanasti) Etelä-Afrikan keposissa yli +30 asteissa seuraavat reilut 9 viikkoa. Grandi lähti viime sunnuntaina ja odotan jo kovasti että lähtöhetkestä kuluis 10 viikkoa ja se tulis takas... Vaikka toisaalta toivottavasti se nauttii reissustaan, PT-koulutuksestaan ja reeneistä lämmöstä aivan täpöllä! Grandi, jos luet tätä niin kuule mun telepaattiset juoruiluajatukseni! Mutta niin, hallikausi meneekin sitten omissa oloissa, Mirkkis tietysti meiningin tarkkailijana ja tsempparina. Sekin tosin oleilee nyt Afrikan auringon alla Mombasassa jo toista viikkoa, mut kukapa ei aurinkoon karkais jos se kerran mahdollista on... Mut oon kyllä joka tapauksessa ilonen että ens viikolla ei tarvi enää reenailla yksin, se on tylsää (ja mälsää). Toisinaan myös tosin sangen terapeuttista, että ei se varmaan ihan turmioksikaan ole. Iskä tuli mun iloksi maanantaina varavalmentajaksi ja teki 3x3x100m 95% reenistä aavistuksen miellyttävämmän, vaikka pahoinvointia olikin havaittavissa (mulla, ei iskällä).
Ja ne kolme esseetä jotka mun piti kirjottaa mahdollisuuksien mukaan ennen joulua, no... Viimeinen niistä valmistui tänään. Turha vissiin kuvitella että huvikseen ennen deadlineja tulis niitä väännettyä, ainakaan kovin suurella teholla. Mut onpahan tehty eniveis.
Mitäs vielä niistä reeneistä... Videomateriaali maanantain reeneistä oli taas tervetullutta, siitä kun näkee aina harvinaisen selkeästi ne seikat, missä on vielä parannettavaa. Ja tietysti nekin missä on menty eteenpäin tai ollaan hyvällä mallilla. Oon kuullu että harjoitus tekee mestarin, niin että kai se pitää vaan jaksaa harjoitella. Toisaalta ilmeisesti vaan lahjattomat reenaa. Johtopäätöksenä: en ole mestari, olen lahjaton. Mut hyvät fiilikset on! Mutta millasia tuloksia se hallikausi tuokaan mukanaan, se on vielä mysteeri. Asenteesta ei ainakaan perkele saa jäädä kiinni! :))
P.S. Pääsen mäkin onneksi keväällä hetkeksi etelämmäks niin on jotain mitä odottaakin. Niiden kaikkien ihanien nelkun aitojen kisojen lisäks, ai että kun niitä voikin odottaa (ja samalla kammota)!
-Emzgi
Harjoittelukuviot ovat muuttuneet nyt sen verran, että kohtalo on erottanut mut ja Grandin. Dramaattista! No ei kai, muija chillailee (=reenaa nii saatanasti) Etelä-Afrikan keposissa yli +30 asteissa seuraavat reilut 9 viikkoa. Grandi lähti viime sunnuntaina ja odotan jo kovasti että lähtöhetkestä kuluis 10 viikkoa ja se tulis takas... Vaikka toisaalta toivottavasti se nauttii reissustaan, PT-koulutuksestaan ja reeneistä lämmöstä aivan täpöllä! Grandi, jos luet tätä niin kuule mun telepaattiset juoruiluajatukseni! Mutta niin, hallikausi meneekin sitten omissa oloissa, Mirkkis tietysti meiningin tarkkailijana ja tsempparina. Sekin tosin oleilee nyt Afrikan auringon alla Mombasassa jo toista viikkoa, mut kukapa ei aurinkoon karkais jos se kerran mahdollista on... Mut oon kyllä joka tapauksessa ilonen että ens viikolla ei tarvi enää reenailla yksin, se on tylsää (ja mälsää). Toisinaan myös tosin sangen terapeuttista, että ei se varmaan ihan turmioksikaan ole. Iskä tuli mun iloksi maanantaina varavalmentajaksi ja teki 3x3x100m 95% reenistä aavistuksen miellyttävämmän, vaikka pahoinvointia olikin havaittavissa (mulla, ei iskällä).
Ja ne kolme esseetä jotka mun piti kirjottaa mahdollisuuksien mukaan ennen joulua, no... Viimeinen niistä valmistui tänään. Turha vissiin kuvitella että huvikseen ennen deadlineja tulis niitä väännettyä, ainakaan kovin suurella teholla. Mut onpahan tehty eniveis.
Mitäs vielä niistä reeneistä... Videomateriaali maanantain reeneistä oli taas tervetullutta, siitä kun näkee aina harvinaisen selkeästi ne seikat, missä on vielä parannettavaa. Ja tietysti nekin missä on menty eteenpäin tai ollaan hyvällä mallilla. Oon kuullu että harjoitus tekee mestarin, niin että kai se pitää vaan jaksaa harjoitella. Toisaalta ilmeisesti vaan lahjattomat reenaa. Johtopäätöksenä: en ole mestari, olen lahjaton. Mut hyvät fiilikset on! Mutta millasia tuloksia se hallikausi tuokaan mukanaan, se on vielä mysteeri. Asenteesta ei ainakaan perkele saa jäädä kiinni! :))
P.S. Pääsen mäkin onneksi keväällä hetkeksi etelämmäks niin on jotain mitä odottaakin. Niiden kaikkien ihanien nelkun aitojen kisojen lisäks, ai että kun niitä voikin odottaa (ja samalla kammota)!
-Emzgi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)