Otsikosta tuli nyt harvinaisen mielikuvitukseton, mut ajaa ainakin asiansa. Vuosi vaihtui ja vaikka se monella edustaakin aina uuden ajanjakson alkua ja vanhojen taakkojen hylkäämistä historiaan, oon itse lähtenyt hieman eri ajatusmaailmalla kohti uuden vuoden haasteita, ylämäkiä (näitä pliis paljon!) sekä alamäkiä (näitä vain konkreettisten alamäkien muodossa, jooko? ;). Tämä "eri ajatusmaailma" tarkoittaa lähinnä sitä, että uutta (kautta) kohti lähdettiin jo lokakuun alussa ja nyt aletaan lähestyä puolietappia kohti kesää, hallikisakautta. Perus että alkaa jännittää jo kun ajattelenkin hallikisoja, mahtavuutta...! :) Mutta pointti lähinnä siinä että vuoden vaihtuminen ei erityisiä merkannut, samoilla asenteilla jatketaan, aina yritetään parantaa ja tehdä parhaansa. Parhaani aion tehdä että tästä tulisi loistava vuosi!
Harjoittelukuviot ovat muuttuneet nyt sen verran, että kohtalo on erottanut mut ja Grandin. Dramaattista! No ei kai, muija chillailee (=reenaa nii saatanasti) Etelä-Afrikan keposissa yli +30 asteissa seuraavat reilut 9 viikkoa. Grandi lähti viime sunnuntaina ja odotan jo kovasti että lähtöhetkestä kuluis 10 viikkoa ja se tulis takas... Vaikka toisaalta toivottavasti se nauttii reissustaan, PT-koulutuksestaan ja reeneistä lämmöstä aivan täpöllä! Grandi, jos luet tätä niin kuule mun telepaattiset juoruiluajatukseni! Mutta niin, hallikausi meneekin sitten omissa oloissa, Mirkkis tietysti meiningin tarkkailijana ja tsempparina. Sekin tosin oleilee nyt Afrikan auringon alla Mombasassa jo toista viikkoa, mut kukapa ei aurinkoon karkais jos se kerran mahdollista on... Mut oon kyllä joka tapauksessa ilonen että ens viikolla ei tarvi enää reenailla yksin, se on tylsää (ja mälsää). Toisinaan myös tosin sangen terapeuttista, että ei se varmaan ihan turmioksikaan ole. Iskä tuli mun iloksi maanantaina varavalmentajaksi ja teki 3x3x100m 95% reenistä aavistuksen miellyttävämmän, vaikka pahoinvointia olikin havaittavissa (mulla, ei iskällä).
Ja ne kolme esseetä jotka mun piti kirjottaa mahdollisuuksien mukaan ennen joulua, no... Viimeinen niistä valmistui tänään. Turha vissiin kuvitella että huvikseen ennen deadlineja tulis niitä väännettyä, ainakaan kovin suurella teholla. Mut onpahan tehty eniveis.
Mitäs vielä niistä reeneistä... Videomateriaali maanantain reeneistä oli taas tervetullutta, siitä kun näkee aina harvinaisen selkeästi ne seikat, missä on vielä parannettavaa. Ja tietysti nekin missä on menty eteenpäin tai ollaan hyvällä mallilla. Oon kuullu että harjoitus tekee mestarin, niin että kai se pitää vaan jaksaa harjoitella. Toisaalta ilmeisesti vaan lahjattomat reenaa. Johtopäätöksenä: en ole mestari, olen lahjaton. Mut hyvät fiilikset on! Mutta millasia tuloksia se hallikausi tuokaan mukanaan, se on vielä mysteeri. Asenteesta ei ainakaan perkele saa jäädä kiinni! :))
P.S. Pääsen mäkin onneksi keväällä hetkeksi etelämmäks niin on jotain mitä odottaakin. Niiden kaikkien ihanien nelkun aitojen kisojen lisäks, ai että kun niitä voikin odottaa (ja samalla kammota)!
-Emzgi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti