Vaikka oon yrittänyt pysyä mahdollisimman positiivisella mielellä tänä kesänä (ja edellisinäkin) kaikenlaisten vastoinkäymisten kanssa, on viimiset pari päivää olleet taas raskaita ja ote positiivisuudesta on lipsunut. Tai rehellisesti sanottuna se ote on kyllä irronnut hetkeksi ihan kokonaan.
PM-kisat Norjassa olivat huippukokemus, oli niin ihanaa pukea piiiitkästä aikaa maajoukkueasu päälle ja juosta Suomen joukkueessa. Juoksun jälkimmäisen puoliskon aidat olivat valitettavasti huonoa räpeltämistä ja siihen nähden odotin vielä huonompaa loppuaikaa kuin mikä tuloslistalla lopulta seisoi. Vaikka nuorten maajoukkue-edustus kelpasi paremmin kuin hyvin, ei mun taso ole ollenkaan siellä missä sen pitäisi olla ja missä sen haluaisin olevan.
Ollaan kovasti pyritty pääsemään eroon mun selkäongelmista ja niiden tuomista masistelumeiningeistä, mutta ne eivät vain tahdo kadota. Ensi kaudeksi toivottavasti löydetään jotain uusia kommervenkkejä tähän tekemiseen. Vaikeaa se on itseään kehittää kun joku asia jarruttaa koko ajan. Syksyllä homma näytti ja tuntui pitkästä aikaa oikeasti hyvältä - jossain vaiheessa hallikautta touhu rupesi valitettavasti hajoilemaan, tai lähinnä se selkä. Mitään kunnon reenitaukoa en missään vaiheessa ole pitänyt.
Reenannut olen enemmän kuin koskaan ennen, ja olen ollut varmempi kuin koskaan ennen siitä, että tätä todella haluan tehdä. Kunnossa ei pitäisi olla mitään vikaa, mutta nopeus ja räjähtävyys ovat kyllä niin hakusessa että lähinnä suututtaa. Selän takia näiden ominaisuuksien kehittäminen tai edes ylläpito on ollut mahdotonta - eikä niitä tuloksia sitten tosiaan ole syntynyt.
Päätin tulla jakamaan hiukan näitä tuntemuksiani, lähinnä sen takia että olo helpottuisi. Tänä kesänä on vielä tärkeitä kisoja edessä ja tavoitteita saavutettavissa, mutta ihmeitä ei varmastikaan tapahdu. Tuntuu pahalta kun tietää miten paljon on urheilulle antanut ja kuinka vähän se näkyy tuloksissa. Tuntuu vaikealta tsempata itseään uudestaan ja uudestaan.
En kuitenkaan todellakaan ole luovuttamassa. Pieni osa musta haluaisi jo siirtää tähtäimen ensi kauteen, mutta pitäähän tämä kausi ensin viedä kunnialla loppuun. Kaikki hetket eivät todellakaan ole mitään suossa rämpimistä, mutta sitten kun siellä rämmitään niin rämmitäänkin huolella.
Toivottavasti nämäkin tuntemukset ovat joskus muisto vain ja menestys tuntuu paremmalta kuin koskaan... Ensi kerralla yritän olla positiivisemmissa tunnelmissa, mutta mitään en kyllä lupaa! :) Edellisen postauksen peeässä on hyvä pitää mielessä, silloinkin kun hakkaa päätänsä seinään.
torstai 26. heinäkuuta 2012
tiistai 17. heinäkuuta 2012
Ja kuinkas sitten kävikään...
Kirjoitin ensin kauhean romaanin viikonlopusta ja vähän muustakin, mutta totesin että se meni jo SUL:n keskustelupalstan kaltaiseksi negatiiviseksi nillitykseksi ja päätin ilmaista tuntemukseni hieman sivistyneemmin.
Viikonloppuna tuli juostua kasi ja nelkku, (kasilta 6. sija ja nelkulta 4. sija). Kovasti olisi satkun viestiinkin tehnyt mieli, mutta mitäpä sitä nyt enää murehtimaan. Ikävästi satasen mitali menetettiin käsittämättömään vaihtosäätöön, siitä jäi melko lailla nihkeä fiilis vaikken itse juoksemassa ollutkaan. Kasin viestin juoksin kun pyydettiin ja saatiin sieltäkin Urheiluliitolle pisteitä (juoksin siis kakkosjoukkueessa), eli job well done. Nelkun viestistä jäi hampaankoloon mutta meidän joukkue oli joka tapauksessa ihan huippu, ensi vuonna uusi yritys... ;)
Ajatuksissa siintää jo viikonlopun PM-kisat, nyt vaan hyvällä fiiliksellä ja draivilla kohti uusia haasteita ja tulosparannuksia! :)
P.S. When I am sad I stop being sad and be AWESOME instead, tehkääpä samoin, kuomaseni! :))
Viikonloppuna tuli juostua kasi ja nelkku, (kasilta 6. sija ja nelkulta 4. sija). Kovasti olisi satkun viestiinkin tehnyt mieli, mutta mitäpä sitä nyt enää murehtimaan. Ikävästi satasen mitali menetettiin käsittämättömään vaihtosäätöön, siitä jäi melko lailla nihkeä fiilis vaikken itse juoksemassa ollutkaan. Kasin viestin juoksin kun pyydettiin ja saatiin sieltäkin Urheiluliitolle pisteitä (juoksin siis kakkosjoukkueessa), eli job well done. Nelkun viestistä jäi hampaankoloon mutta meidän joukkue oli joka tapauksessa ihan huippu, ensi vuonna uusi yritys... ;)
Ajatuksissa siintää jo viikonlopun PM-kisat, nyt vaan hyvällä fiiliksellä ja draivilla kohti uusia haasteita ja tulosparannuksia! :)
P.S. When I am sad I stop being sad and be AWESOME instead, tehkääpä samoin, kuomaseni! :))
perjantai 13. heinäkuuta 2012
JESSheim
Pikapäivitys: pääsen kuin pääsenkin 22-vuotiaiden PM-kisoihin Norjan Jessheimiin ensi viikonloppuna (21.-22.7). Eipä paljon muuta kuin että JESS, Jessheim!
torstai 12. heinäkuuta 2012
Jösses!
Nyt kävi niin että meikäpoika vai mikä tyttö lienenkään sai eilen isoimman pokaalin minkä oon koskaan kisoista tai mistään muualtakaan kissanristiäisistä pokannu! Kyllä oli naurussa pitelemistä ku Mirkkis ekan kerran bongas voittajille jaettavat pokaalit ja niiden massiivisen koon. Sitte oli vielä sellanen mysteeripoksi, jonka sisältö selvis vasta ku kipitti ittensä hapoille ja esitteli mustelmakokoelmiaan maailmalle ja selvis voittajana ja suurena sankarina maaliin. Siitä sitten myöhemmin siitä poksista.
Nyt tähän väliin kuitenki pieni ylistyslaulu Mänttä-Vilppulalle ja noille Vilppulan kansallisille. Missä hei kaikki urheilijat oli, osaanotto oli keskimäärin 2 urheilijaa/laji. Miksette tullu juoksee, ihan huikeet kisat oli! Katsomo oli täynnä ku Vilppulan yhdestätoista tuhannesta (olikse nii?) ainaki puolet oli paikalla ja muisti kannustaa ainaki viimesellä viidelläkymmenellä metrillä. Radanki sai melkein valita ite... Ei mut oikeesti, ens vuonna kaikki tonne!
Palataan sitten vaikka siihen poksiin, se oli hieno. Siel oli vessapaperia, talouspaperia, nenäliinoja, käsipaperia, foliota ja leivinpaperia. Mitä sitä opiskelija vois enempää palkinnolta toivoakaan? Hyvä ettei ollu ketään mua nopeempaa mun juoksussa baanalla ni sain korjata nää huikeet edelläkuvailemani palkinnot itelleni. Vielä ku jaksaisin tyhjentää ton poksin, tossa se möllöttää keskellä olohuoneen lattiaa... Mut miksi tehdä sen nyt kun voin tehdä sen huomennakin?
Ja niistä mustelmista, niitä on mulla nyt aikamoinen kokoelma. Olin nimittäin maanantaina Flow Parkissa ja otin vähäseeeeen osumaa. Sääret pilkulliset ja käsivarsissakin aika kauniit ruhjeet... Meikällä loppu hiukan sormi- ja hauis- ja oikeestaan ihan kaikki käsivoimat ku piti mennä sitä kaikkein vaikeintaki rataa rämpimään läpi. Vähän piti sit fuskata ja killua siellä vaijerien varassa (ja kolhia itteään jokasen lautaan ja renkaaseen ja köyteen mitä sinne oli ilkeät ihmiset toisten kiusaksi radalle väkertäneet)ku rupes kuolemanpelko hiipii housuihin. Tai melkein ainaki. Älkää hullut menkö sinne! (Viiitsivitsi, menkää vaan.)
Ja ainii- aika parani taas puol sekkaa tulokseen 64,13 mut taas jäi hampaankoloon ku ekoille aidoille sai ihan sipsutella ja vauhti hidastu. Harvemmin käy niin että parhaiten sujuu kaks loppusuoran aitaa...
Ylihuomenna on taas yhdet mahtikekkerit, nuo kirotut ja paljon puhuttavat SM-viestit. Joukkueet ja kaikki muukin meininki on sopivasti vielä pikkasen levällään, ettei vahingossakaan mitään vaihtoja olis tullu harjoteltua ja tuntumaa otettua. Toivotaan silti viikonlopulle oikeeta JYTKYÄ ja rutkasti onnea ettei kapulat nyt ihan minne sattuu lentelis. Toivottavasti TuUL pokkaa monta mitskuu - muute tulee varmaan monelle kauhia poru. Nährää Porish!
Emski out.
Nyt tähän väliin kuitenki pieni ylistyslaulu Mänttä-Vilppulalle ja noille Vilppulan kansallisille. Missä hei kaikki urheilijat oli, osaanotto oli keskimäärin 2 urheilijaa/laji. Miksette tullu juoksee, ihan huikeet kisat oli! Katsomo oli täynnä ku Vilppulan yhdestätoista tuhannesta (olikse nii?) ainaki puolet oli paikalla ja muisti kannustaa ainaki viimesellä viidelläkymmenellä metrillä. Radanki sai melkein valita ite... Ei mut oikeesti, ens vuonna kaikki tonne!
Palataan sitten vaikka siihen poksiin, se oli hieno. Siel oli vessapaperia, talouspaperia, nenäliinoja, käsipaperia, foliota ja leivinpaperia. Mitä sitä opiskelija vois enempää palkinnolta toivoakaan? Hyvä ettei ollu ketään mua nopeempaa mun juoksussa baanalla ni sain korjata nää huikeet edelläkuvailemani palkinnot itelleni. Vielä ku jaksaisin tyhjentää ton poksin, tossa se möllöttää keskellä olohuoneen lattiaa... Mut miksi tehdä sen nyt kun voin tehdä sen huomennakin?
Ja niistä mustelmista, niitä on mulla nyt aikamoinen kokoelma. Olin nimittäin maanantaina Flow Parkissa ja otin vähäseeeeen osumaa. Sääret pilkulliset ja käsivarsissakin aika kauniit ruhjeet... Meikällä loppu hiukan sormi- ja hauis- ja oikeestaan ihan kaikki käsivoimat ku piti mennä sitä kaikkein vaikeintaki rataa rämpimään läpi. Vähän piti sit fuskata ja killua siellä vaijerien varassa (ja kolhia itteään jokasen lautaan ja renkaaseen ja köyteen mitä sinne oli ilkeät ihmiset toisten kiusaksi radalle väkertäneet)ku rupes kuolemanpelko hiipii housuihin. Tai melkein ainaki. Älkää hullut menkö sinne! (Viiitsivitsi, menkää vaan.)
Ja ainii- aika parani taas puol sekkaa tulokseen 64,13 mut taas jäi hampaankoloon ku ekoille aidoille sai ihan sipsutella ja vauhti hidastu. Harvemmin käy niin että parhaiten sujuu kaks loppusuoran aitaa...
Ylihuomenna on taas yhdet mahtikekkerit, nuo kirotut ja paljon puhuttavat SM-viestit. Joukkueet ja kaikki muukin meininki on sopivasti vielä pikkasen levällään, ettei vahingossakaan mitään vaihtoja olis tullu harjoteltua ja tuntumaa otettua. Toivotaan silti viikonlopulle oikeeta JYTKYÄ ja rutkasti onnea ettei kapulat nyt ihan minne sattuu lentelis. Toivottavasti TuUL pokkaa monta mitskuu - muute tulee varmaan monelle kauhia poru. Nährää Porish!
Emski out.
perjantai 6. heinäkuuta 2012
torstai 5. heinäkuuta 2012
Ihan ku olis kesä tullu!
Onpa mainiota että tytöt on käyny täällä hieman päivittelemässä, omalta osalta kun on taas kutistunut hiukan kasaan tämä touhu... Niistä kuuluista selkävaivoista ja ärripurreista johtuen, kuinkas muutenkaan. Viimosen oman päivitykseni jälkeen kisasin vielä aitakarnevaaleilla ja nyt tossa edellispäivänä alueviesteissä, sen enempää en ookkaan viime aikoina tositoimiin baanalle päässyt. Reenattu on kuitenkin!
Mutta nyt alkaa tuntua siltä että vois oikeasti kulkeakin johonkin! Vaikka kisoissa se sitten selviää mikä todellinen tilanne on. Mulla seuraavat tsembalot on 11.7. Vilppulassa. Ja nelkun aidat, kuinkas muutenkaan. Onneks tuli tuolla viesteissä juostua myös nelkun sileä, etten kokonaan unohda miten noita sileitä oikein juostaan...
Selkä on lopettanu suurimmat ininänsä mutta epäilenpä että ilman pidempää monen viikon lepoa se ei täysin parane, mutta pidetään se monen viikon lepo sitten kesäkarkeloiden loputtua, jookos?
Mitäs muuta sitten? Helsingin EM-kisoja kävin tsekkailemassa paikan päällä perjantaina syndymäpäiväni Mirkkiksen kanssa. Lähdettiin aamulla Turusta seiskalta että ehdittäis nähdä naisten aitojen alkuerät (joiden hetken aikaa luultiin jo peruuntuneen, mutta kyllähän ne tytöt sitten sinne kentälle ilmestyivätkin)ja päivä katsomossa hurahti kyllä aika vauhdilla! Aamu- ja iltakilpailujen välissä käytiin keskustassa syömässä thaikkua ja verestelemässä viime vuoden Bangkok-muistoja (Tisu laittoi myös synttärionnittelut mistäs muualtakaan kuin Bangkokista). Niin ja käytiin me kakkuakin vetämässä napaan, herkkua oli!
Ja niin kuin Sarppa jo mainitsikin, Tisu on saatu takasin kuvioihin. Kuka on yllättynyt ku kerron että se tuli maanantaina kuuden maissa aamulla kotia (vai Suomeen? Kuis se nyt olikaan?) ja kympiltä tyttö löyty jo urkkapuistosta meidän reenejä katsomasta. Oli kyllä mukava halata kirppua (kutistunut entisestään) ja saada meidän papupata takaisin... : D Tiistaina Tisu aloittikin sitten jo reenamisen, koska hei, reenaaminen on parasta mitä me tiedetään, eikös..?
Mulla on nyt kyllä joku ihan vammanen kesänuha ollu pari päivää, hemmettiin tälläset! Ei huvittais ollenkaan niistellä. Pitänee nyt joka tapauksessa suunnata ulos ettei mee kesäpäivä hukkaan! Kyl kesä maistuu muuten makealta kuomat!
Mutta nyt alkaa tuntua siltä että vois oikeasti kulkeakin johonkin! Vaikka kisoissa se sitten selviää mikä todellinen tilanne on. Mulla seuraavat tsembalot on 11.7. Vilppulassa. Ja nelkun aidat, kuinkas muutenkaan. Onneks tuli tuolla viesteissä juostua myös nelkun sileä, etten kokonaan unohda miten noita sileitä oikein juostaan...
Selkä on lopettanu suurimmat ininänsä mutta epäilenpä että ilman pidempää monen viikon lepoa se ei täysin parane, mutta pidetään se monen viikon lepo sitten kesäkarkeloiden loputtua, jookos?
Mitäs muuta sitten? Helsingin EM-kisoja kävin tsekkailemassa paikan päällä perjantaina syndymäpäiväni Mirkkiksen kanssa. Lähdettiin aamulla Turusta seiskalta että ehdittäis nähdä naisten aitojen alkuerät (joiden hetken aikaa luultiin jo peruuntuneen, mutta kyllähän ne tytöt sitten sinne kentälle ilmestyivätkin)ja päivä katsomossa hurahti kyllä aika vauhdilla! Aamu- ja iltakilpailujen välissä käytiin keskustassa syömässä thaikkua ja verestelemässä viime vuoden Bangkok-muistoja (Tisu laittoi myös synttärionnittelut mistäs muualtakaan kuin Bangkokista). Niin ja käytiin me kakkuakin vetämässä napaan, herkkua oli!
Ja niin kuin Sarppa jo mainitsikin, Tisu on saatu takasin kuvioihin. Kuka on yllättynyt ku kerron että se tuli maanantaina kuuden maissa aamulla kotia (vai Suomeen? Kuis se nyt olikaan?) ja kympiltä tyttö löyty jo urkkapuistosta meidän reenejä katsomasta. Oli kyllä mukava halata kirppua (kutistunut entisestään) ja saada meidän papupata takaisin... : D Tiistaina Tisu aloittikin sitten jo reenamisen, koska hei, reenaaminen on parasta mitä me tiedetään, eikös..?
Mulla on nyt kyllä joku ihan vammanen kesänuha ollu pari päivää, hemmettiin tälläset! Ei huvittais ollenkaan niistellä. Pitänee nyt joka tapauksessa suunnata ulos ettei mee kesäpäivä hukkaan! Kyl kesä maistuu muuten makealta kuomat!
keskiviikko 4. heinäkuuta 2012
Dynaaminen duo, ei vaan kirpsakka kvintetti
Nyt on saatu viimeinenkin lenkki loistavaan tiimiimme, sillä Tiia palasi itäiselle pallonpuoliskolle ja pohjoisille leveysasteille tosin entistä ruskeampana! Nyt on tiimi koossa ja kesä jatkuu mahti-Mirkkiksen komennossa.
Tämäkin tyttö ajatteli pikkuhiljaa siirtyä kilpailuareenoille; tarkoitus olisi startata ensi keskiviikkona. Katsotaan mitäs sitten silloin saankaan aikaiseksi, löytyykö sitä vauhtia vai onko vielä rutkasti töitä tehtävänä ennen kesän loppua. Ja ennen kaikkea saanko kerättyä itseni ja olematta jännittämättä ihan liikoja, sitä kun on tullut tehtyä : ]
Anyhow, kisat eivät ole ainoita asioita, joita Grandi ja allekirjoittanut jännittävät: perjantaina tulevat kummankin yliopistotulokset. Toivottavasti kumpaakin onni suosii! Tai mikä onni? Tiedolla ja taidollahan me sisään päästään : )
Tämäkin tyttö ajatteli pikkuhiljaa siirtyä kilpailuareenoille; tarkoitus olisi startata ensi keskiviikkona. Katsotaan mitäs sitten silloin saankaan aikaiseksi, löytyykö sitä vauhtia vai onko vielä rutkasti töitä tehtävänä ennen kesän loppua. Ja ennen kaikkea saanko kerättyä itseni ja olematta jännittämättä ihan liikoja, sitä kun on tullut tehtyä : ]
Anyhow, kisat eivät ole ainoita asioita, joita Grandi ja allekirjoittanut jännittävät: perjantaina tulevat kummankin yliopistotulokset. Toivottavasti kumpaakin onni suosii! Tai mikä onni? Tiedolla ja taidollahan me sisään päästään : )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)