Still alive, nigga!

Siismitäihmettä, hyvin on taas unohdettu ja hylätty ja kuopattu tämä surkea blogintekele. Eksyin kuitenkin hetken mielijohteesta piiiiiitkästä aikaa tänne ja lueskelin huvikseni vanhoja tekstejä. "Hieman" ovat kuviot muuttuneet tämän syksyn aikana, mutta unelmapari (Emski ja Grandi) voi oikein makeasti!

Hommahan on niin, että Mirkkis pullautti heinäkuun lopulla pienen Tytti-tyllerön ja valmennuskuviot menivät täysin uusiksi. Todettiin että mun kohdalla kaivataan suuria muutoksia, Grandin kohdalla taas ei niinkään. G vetää siis reenejä Mirkkiksen ohjelmalla, kun meikäpoika puolestaan kirmaa ja riehuu Ratia &Teini -tiimin opeilla. Aluksi muutos tuntui oudolta ja ehkä vähän pelottavaltakin, mutta nyt kun kuvioihin on täysin totuttu niin ainakin omalla kohdallani ainut negatiivinen asia on että tehdään Grandin kanssa tosi harvoin treenejä yhdessä ja näen Grandia ja Mirkkistä ihan liian harvoin. Vaikka uuden tiimin epeleillä onkin ihan omat hauskat (paskat) läppänsä, muistelen kaiholla vanhoja hyviä aikoja! :-D Onneks nähdään kuitenkin edes joskus Grandin kanssa ja voihan noita ihania naisia käydä välillä kurkkailemassa ihan vapaa-ajallakin (niin ja sitä söpöä pikkuista mönkijää myös...).

Itse reenit ovat olleet täynnä kaikkea uutta ja monella eri tavalla haastavaa - toiset jutut ovat fyysisesti haastavia ja toiset henkisesti. (Ja toiset testaa itse kunkin mielenterveyttä.) Salaa kaipaan myös kaikkia kauheita vetoreenejä, joita ei nyt tässä rakettinopeutta metsästäessä ole tullut harrastettua lainkaan. Kesällä nähdään mitä muutokset tuovat tullessaan, mut fiilikset ovat aika hyvät! Tärkeintä on vissiin kuitenkin että hommasta nauttii. (Lue: tulos tai ulos).

P.S. Oon mä opiskellukki, nimimerkillä välttelenjuurikandinviimeistelyäkoskaseonperiaatteessavalmiseikäkiinnostaenää

-the Emski

Ei vielä...

Kyllähän ne hapot sieltä kuitenkin tulivat, hyvä sinänsä... Hallikausi nyt virallisesti yksilölajien osalta avattu ja ihan kunnialla! Aika 44,34 jäi 6 sadasosaa halliennätyksestäni ja hieman vajaat 4 kymmennystä ulkoenkasta eli hampaankoloon jäi vielä ihan mukavasti, mutta olihan tuo sekunnin parempi avaus kuin viime vuonna. Siitä on hyvä lähteä viilaamaan aikaa alaspäin. Ei muuten tullu pissat housuun mutta välillä meinas keskittyminen kyllä jännityksen takia herpaantua. Onneksi löytyi vielä ennen starttia! Katselin äsken juoksua hieman Yle Areenasta eikä se kyllä huonolta näyttänyt...

Hiukan vaikeaa on kyllä harjoitella aitarytmejä hallikaudella kun kotihallissa ei pitkää rataa ole, mutta kyllä nuo aidat on vaan mun juttu verrattuna sileän rykäsyihin. Kisassa kolme ekaa ajaa sujuivat hyvin ja katastrofeilta vältyttiin sen jälkeenkin, mutta tyytyväinen en silti ole... Alle viikon päästä uusi yritys ja uudella tsempillä! Hyvät oli muuten olosuhteet Pirkkahallissa, verryttelyalue oli e-rit-täin hyvä verrattuna viime vuotisiin salibandykaukalomeininkeihin... ;)

Nyt ei muuten oikein irtoa juttua niin jätän tämän nyt tähän... Palaillaan :)

OP-viestit ja ihanaa täpinää!

Kisakausi startattiin perjantaina perinteisesti seuraviestiottelun eli tuttujen ja turvallisten OP-viestien merkeissä. En nyt ihan vannomaan mene että oon ollu 10-vuotiaasta joka vuonna mukana karkeloissa mut varmasti ainakin läheltä liippaa. Ihan hyvä saldo, ja monia mahtavia muistoja liittyy juuri näihin kisoihin. Oma lempparini on se kun kerran unohdin ottaa violetin t-paidan kisatopin päältä pois... Jännitti vissiin liikaa, vuotta en nyt valitettavasti muista (ei ollut viime vuonna, lupaan ...) Oon useana vuonna juossut kummatkin viestit, eli neljän kierroksen (680m) ja kierroksen (170m) viestit, ja samalla linjalla mentiin tänäkin vuonna. Hyvinhän ne meni ja erittäin positiivinen fiilis jäi kroppaan - loistojuttu siis! :) Toivon myös että sain hiukan turhia jännityksiä karisteltua pois niin että vähän alle viikon päästä Tampereella ei tuu pissat housuun ennen kolosen aitojen starttia...

Aavistelen että hyvät jännärivibat saan kyllä aikaseks, mut eipi hättää, kuuluu asiaan. Mahtavinta tässä on se että fiilis on korkealla ja juoksujalkaa vipattais jo kovasti, en siis tosiaankaan meinaa lähteä nöyristelemään! Viime viikolla reeneissä alkoi tuntua siltä että uus vaihde on löydetty ja valmiita ollaan - tällä viikolla siis jatketaan samalla meiningillä ja valmistellaan kroppa ja PÄÄ kisakuntoon.

P.S. Luulis kelpaavan ku matkasta tippuu 100 metriä pois, kolonenhan on ihan hetkessä juostu, ei varmaan tuu happojakaan... Eiku... ;)

2013

Otsikosta tuli nyt harvinaisen mielikuvitukseton, mut ajaa ainakin asiansa. Vuosi vaihtui ja vaikka se monella edustaakin aina uuden ajanjakson alkua ja vanhojen taakkojen hylkäämistä historiaan, oon itse lähtenyt hieman eri ajatusmaailmalla kohti uuden vuoden haasteita, ylämäkiä (näitä pliis paljon!) sekä alamäkiä (näitä vain konkreettisten alamäkien muodossa, jooko? ;). Tämä "eri ajatusmaailma" tarkoittaa lähinnä sitä, että uutta (kautta) kohti lähdettiin jo lokakuun alussa ja nyt aletaan lähestyä puolietappia kohti kesää, hallikisakautta. Perus että alkaa jännittää jo kun ajattelenkin hallikisoja, mahtavuutta...! :) Mutta pointti lähinnä siinä että vuoden vaihtuminen ei erityisiä merkannut, samoilla asenteilla jatketaan, aina yritetään parantaa ja tehdä parhaansa. Parhaani aion tehdä että tästä tulisi loistava vuosi!

Harjoittelukuviot ovat muuttuneet nyt sen verran, että kohtalo on erottanut mut ja Grandin. Dramaattista! No ei kai, muija chillailee (=reenaa nii saatanasti) Etelä-Afrikan keposissa yli +30 asteissa seuraavat reilut 9 viikkoa. Grandi lähti viime sunnuntaina ja odotan jo kovasti että lähtöhetkestä kuluis 10 viikkoa ja se tulis takas... Vaikka toisaalta toivottavasti se nauttii reissustaan, PT-koulutuksestaan ja reeneistä lämmöstä aivan täpöllä! Grandi, jos luet tätä niin kuule mun telepaattiset juoruiluajatukseni! Mutta niin, hallikausi meneekin sitten omissa oloissa, Mirkkis tietysti meiningin tarkkailijana ja tsempparina. Sekin tosin oleilee nyt Afrikan auringon alla Mombasassa jo toista viikkoa, mut kukapa ei aurinkoon karkais jos se kerran mahdollista on... Mut oon kyllä joka tapauksessa ilonen että ens viikolla ei tarvi enää reenailla yksin, se on tylsää (ja mälsää). Toisinaan myös tosin sangen terapeuttista, että ei se varmaan ihan turmioksikaan ole. Iskä tuli mun iloksi maanantaina varavalmentajaksi ja teki 3x3x100m 95% reenistä aavistuksen miellyttävämmän, vaikka pahoinvointia olikin havaittavissa (mulla, ei iskällä).

Ja ne kolme esseetä jotka mun piti kirjottaa mahdollisuuksien mukaan ennen joulua, no... Viimeinen niistä valmistui tänään. Turha vissiin kuvitella että huvikseen ennen deadlineja tulis niitä väännettyä, ainakaan kovin suurella teholla. Mut onpahan tehty eniveis.

Mitäs vielä niistä reeneistä... Videomateriaali maanantain reeneistä oli taas tervetullutta, siitä kun näkee aina harvinaisen selkeästi ne seikat, missä on vielä parannettavaa. Ja tietysti nekin missä on menty eteenpäin tai ollaan hyvällä mallilla. Oon kuullu että harjoitus tekee mestarin, niin että kai se pitää vaan jaksaa harjoitella. Toisaalta ilmeisesti vaan lahjattomat reenaa. Johtopäätöksenä: en ole mestari, olen lahjaton. Mut hyvät fiilikset on! Mutta millasia tuloksia se hallikausi tuokaan mukanaan, se on vielä mysteeri. Asenteesta ei ainakaan perkele saa jäädä kiinni! :))

P.S. Pääsen mäkin onneksi keväällä hetkeksi etelämmäks niin on jotain mitä odottaakin. Niiden kaikkien ihanien nelkun aitojen kisojen lisäks, ai että kun niitä voikin odottaa (ja samalla kammota)!

-Emzgi

Hyvä minä!

Blääh, eipä tämä kirjoittelu tänne nyt ole sitten niin kauheasti kuitenkaan napannut. Osittain johtuu varmaan siitä että kuvia ei ole tullut pahemmin otettua ja ne olisivat ihan mukava lisä tänne, osittain syynä on varmaan myös se että kirjoitusinspiraatiot on pitänyt suunnata ihan muualle, muutama essee kun pitäisi tässä joulukuussa vielä vääntää. Tai palautuspäivät ovat oikeastaan vasta tammikuun puolella, mutta olin kaavaillut saavani ne ennen joulua kirjoitetuksi... Kaavailut taitavat kuitenkin hieman kosahtaa, katotaan jos nyt ainakin yhden esseen saisin kyhättyä ;)

Piti kuitenkin tsempata ja tulla tänne hiukan tuntoja purkamaan, perjantaina oli reeneissä niin voittajafiilis että on se nyt pakko ainakin mainita! Aamureeneissä olo oli vielä hiukan nihkeä ja väsynyt (ylläri, en tosiaan ole mikään aamuvirkku) ja etureidet olivat päättäneet ottaa edellisen päivän reeneistä aika muikeat tuntumat. Iltapäivällä sain kuitenkin hyvin puserrettua vedot ja hyvä fiilishän siitä jäi! Oon kyllä ainakin jollain tasolla edennyt niistä ajoista kun kaikki vähänkin kovemmat vetoreenit jännittivät ihan liikaa. Toki vedot jännittävät edelleenkin ja niin mun mielestä pitääkin olla, mutta pääkoppa kestää onneksi paremmin kuin ennen. Se on melko jeessi juttu, pääkoppa meinaan kun kunnolla pettää niin kroppa ottaa siitä mallia. Pää kylmänä eteenpäin siis, kohti ensi viikon vielä kovempia vetoreenejä! :)

Niin ja nyt voin vihdoin huokasta helpotuksesta, ruotsin opiskelut on mun osalta virallisesti paketissa ja oon harvinaisen tyytyväinen että se oli nyt siinä! Eipä jää ainakaan meikäläisellä valmistuminen sitten hamassa tulevaisuudessa ruotsin suorittamisesta kiinni! :-D

Pika(chu)

Takana kovia reenejä, edessä kovia reenejä, perus! Viime viikko oli kevyempi ja koko viikonlopun sai levätä, vihdoin tuntuu siltä että välissä tosiaan oli lepopäiviäkin... ;) Tänään iltapäivällä meillä on vuorossa pikkasen testailua pitkästä aikaa, jännä nähdä millasia tuloksia vedellään edellisiin verrattuna.

Joulukuu on kiva! Voisin yrittää joulukuun kunniaksi tsempata tämän bloggailun kanssa. Ehkä...

grey is a neutral color

Tänään heräsin kutakuinkin kello 5.30 siihen että multa revitään raivolla peittoa pois päältä. "Etpäs kyllä mun peittoa vie", meikäläinen tais ajatella ja tarrautua peittoonsa haukanotteella. Vähän siinä nauratti kun vieressä nukkuva kaiffari yritti epätoivosesti nykiä mun peittoa luullen sitä omakseen. No huomas se lopulta että kas, se oma peitto olikin siellä omien jalkojen alla mytyssä! Että näin! Oon muuten ehkä tehnyt niin joskus itekin...

Oikea herätys tapahtui sitten seiskalta, reenivermeet niskaan ja lenkille. Laitoin Mediheli-heijastinliivinikin (erittäin tyylikäs sininen ilmestys) päälle kun totesin että aika pimeää siellä kyllä on. Lenkiltä suihkuun ja aamupalalle, puurot nassuun, kamat kassiin ja pyörän selkään! Ysistä kymppiin pidin eilen mainitsemani päiväkotitunnin. On se kumma juttu kun siellä pitää aina olla pari riehuapinaa joukossa :-D Kai ne kuitenkin tykkäs, aitajuoksusta ainakin.

Sitten kotia, historian tehtävän viimeistely ja lähetys. Ja nyt olen VILLI JA VAPAA! Nyt en kyllä anna ton harmauden haitata, meikkis ottaa lungisti! Reeni on vielä iltapäivällä mutta sen tekeminen nyt ei olekaan mikään velvollisuus vaan silkkaa vapautta ;)

Ei nyt ole kuvia harmaudesta mut tiedätte varmaan miltä se näyttää. Kattokaa ulos.