grey is a neutral color

Tänään heräsin kutakuinkin kello 5.30 siihen että multa revitään raivolla peittoa pois päältä. "Etpäs kyllä mun peittoa vie", meikäläinen tais ajatella ja tarrautua peittoonsa haukanotteella. Vähän siinä nauratti kun vieressä nukkuva kaiffari yritti epätoivosesti nykiä mun peittoa luullen sitä omakseen. No huomas se lopulta että kas, se oma peitto olikin siellä omien jalkojen alla mytyssä! Että näin! Oon muuten ehkä tehnyt niin joskus itekin...

Oikea herätys tapahtui sitten seiskalta, reenivermeet niskaan ja lenkille. Laitoin Mediheli-heijastinliivinikin (erittäin tyylikäs sininen ilmestys) päälle kun totesin että aika pimeää siellä kyllä on. Lenkiltä suihkuun ja aamupalalle, puurot nassuun, kamat kassiin ja pyörän selkään! Ysistä kymppiin pidin eilen mainitsemani päiväkotitunnin. On se kumma juttu kun siellä pitää aina olla pari riehuapinaa joukossa :-D Kai ne kuitenkin tykkäs, aitajuoksusta ainakin.

Sitten kotia, historian tehtävän viimeistely ja lähetys. Ja nyt olen VILLI JA VAPAA! Nyt en kyllä anna ton harmauden haitata, meikkis ottaa lungisti! Reeni on vielä iltapäivällä mutta sen tekeminen nyt ei olekaan mikään velvollisuus vaan silkkaa vapautta ;)

Ei nyt ole kuvia harmaudesta mut tiedätte varmaan miltä se näyttää. Kattokaa ulos.

No pain, no gain

Taas alkaa yks viikko lähestyä loppuaan, mihin tää kaikki aika katoaa? Perjantai merkkaa mulle viikon loppua, sillä alkaa viikonloppu ja se on viikon parasta aikaa! Tai en itse asiassa tiedä onko se nyt mitään parasta aikaa mutta jotenkin tuntuu että sillon saa aina enemmän tai vähemmän ladata akkuja taas uutta viikkoa varten. En oikeastaan tiedä mikä on mun lempi- tai inhokkipäivä... Tiistai on viime aikoina ollut ehkä inhokein, lähinnä vaan siksi että on ollut niin paljon tekemistä. En tykkää kun pitää ryntäillä paikasta toiseen, mut oikeassa mielentilassa ja hyvällä tsemppauksella ja rauhottumisella sekin onneksi onnistuu! Ja reenit onnistuu lähes poikkeuksetta aina piristämään mieltä.

Tänään kävin tekemässä yhden historian tentin tenttiakvaariossa, oli kyllä jännä mutta mukava kokemus! Sain valita itse itselleni sopivan ajankohdan ja tentti siis kirjoitettiin tietokoneella. Mielettömän helppoa verrattuna käsin raapustamiseen, kun saa lisäillä väliin asioita ja kirjoittaa paljon tavallista nopeammin. Tenttiakvaario on loistava keksintö näin urheilijankin kannalta kun saa ite järkkäillä omia tekemisiään. Harmi ettei valikoimassa ole vielä kuin murto-osa kaikista tenteistä, kävisin aina tuolla jos kaikki tentit voisi siellä tehdä :-D

Viikon reenit on taas tehny tehtävänsä ja sen tuntee kropassa. Tänään reeneissä oli vuorossa aamulla voimaa (jaloille) ja iltapäivällä sama reeni kuin viime viikollakin, kauhulla odotetut viissataset... Jotka ei sitten ollutkaan enää niin kauheita. Vähän pännii kun juoksin ekan vedon liian hitaasti, mutta muut suju selkeästi paremmin ja nopeammin ku viime viikolla. Juteltiin Mirkkiksen kanssa että just tällaset itseluottamusboostit on tärkeitä positiivisen fiiliksen ja motivaation kannalta. Tän viikon jälkeen onkin reenailtu jo 8 viikkoa (niin ihmettelinkö jo että mihin se aika oikein katoaa???) ja kehitys on kyllä huomattavaa, jatketaan samaa rataa!

Huomenna pääsen reenien lisäksi vetämään yhdelle päiväkouluryhmälle yleisurheilu-/liikuntatunnin! Toivottavasti pikku teletapit ovat reippaita ja iloisia ja toivottavasti ei sada, ainakaan ihan kauheasti. Vaikka ei mua haittaa, jos ei niitäkään haittaa :)

Odotan jo huomista iltaa, kun ei tarvitse tehdä mitään. Se on hyvä kun päättää näin etukäteen niin ei sitten varmasti tartte tehdä mitään :-D Tää viikko on taas menny pitkälti tenttiin lukiessa ja huomiseksi pitäisi vielä vääntää yksi opiskelujuttu valmiiksi. Ei onneksi mitään spektaakkelia kuitenkaan! Mut aivot kaipaa taas lepoa, huhkittu liikaa... ;)
Niin ja Grandi palasi Kanariansaarilta (ruskeana tietty), ja on taas mukana tositoimissa. Ei ettei ne hiekalla tehdyt kottikärrykävelyt, spinningit ja muut olis reeniä... ; )

P.S. Aurinko armas, tule esiin äläkä mene heti piiloon! Toivoo Emski.

Romuna vai tomuna vai molempina...?

Täällä minä taas hei! Huh huh ku oonki fyysisesti sipissä. Viikko pyörähti kivasti käyntiin maanantaiaamun nopeusvoimalla ja iltapäivän nopeuskestävyydellä, mut sen jälkeen onki vähä vähältä puristettu musta mehuja pois! :-D Tiistaiaamuna loikkia ja illalla aitatekniikkaa, keskiviikkona kakkosen määräintervalleja, eilenaamulla voimaa ja iltapäivällä pidempiä määräintervalleja (voi yök) ja tänä aamuna lenkkiä, näistä on tämänhetkinen fyysinen voimattomuuden olotilani tehty! Onneks on tänään vielä ylämäkiloikkia urkkapuistossa ja kuntosalia huomenna, ettei vaan päästä liian helpolla… ;)

Eilinen oli kyllä pahin päivä, aamulla jo melko voimatonta ja iltapäivällä viidensadan vetoja jalat sojottaen ties mihin suuntaan. Lähinnä maan vetovoiman avustuksella kohti maata, tehokkaasti kyllä paino tossu. On varmaan ihan normaalia että joskus hapottaa sekä jalat, kädet että vatsalihakset, meikäläisen aivoista puhumattakaan. Vetojen jälkeen mulla oli eilen vielä erilaisia vartalonhallintaliikkeitä jotka meni aika zombimeinigeissä haahuillen paikasta toiseen… Sanoin Mirkkikselleki illalla et jälkeenpäin oikein naurattaa ku oon varmaan näyttäny just siltä miltä musta tuntu, lihakset romuna ja aivot tomuna :-D Aamulla voimattomin hetki oli ehdottomasti silloin, kun tein takareisipenkkiä vuorotellen yhden setäpapan kanssa ja se laitto aina omat painonsa ja viimeisen kertansa jälkeen kysyi että mimmonens paino mulle tulee. Sanoin että 30kg, setäpappa laittoi painot ja lähti ja mä tein toistoni (vaivalloisesti). Sitten mun piti vähentää painoja yhden jalan  toistoja varten ja kappas, painoa olikin 35kg... Ei ihme että vähän hyydytti. Hemmetin setäpappa! Luulin että vaan hyydyin, mutta kaikki olikin kavalan setäpapan syytä. Tosielämän jännitysnäytelmää... Olipa muuten hyvä juttu.

Kuvitukseksi hiukan maanantaiaamua, kun Grandikin oli vielä kuvioissa (nyt se lurjus makoilee Kanariansaarilla jossain auringon alla perskele...)! 

Mitälie nauraa, varmaan järsiny ton penkinki...

Päätön kana Grandi.

Buujaa! Tässä tehtiin terävää tempausta.

Buujaa nro 2!

Ei mulla muuta nyt tähän hätään, hyvvee viikonloppuu!

-Emzki

Plenus venter non studet libenter

Mua vaivaa kyllä ihan selkeesti writer's block kun meinaa tää tekstin tuottaminen olla niin vaikeeta! Mut funtsin et jos vaan lähden kirjottamaan niin eiköhän tästäkin postauksesta taas todellinen mestariteos synny. Kannattaa kuitenkin yleensä ainakin yrittää ennen ku luovuttaa, eiks ne niin mene? Vai oliko se niin, että never give up...? : D

Niin... Tää viikko on ollut kevyempi ja meillä on ollu vähä hintsummin reenejä, mut hyvin on sujunu! Vielä en oo kyllä päässy käsilläseisontatavoitteeseeni, mut väitän kuitenki edistystä tapahtuneen. Edistyksestä tuliki mieleen et meillä on Grandin kanssa meneillään pakaraprojekti, hyvin epävirallinen sellainen. Tavoitteena überpylly! Tai jotain... Huomaa vissiin että ollaan taas perjantaissa, alkaa olee levottomat jutut. 

Perjantait on kyllä muksuja kavereita, erityisesti tämä nykyinen perjantai jota juurikin elän. Ohjelmassa ei muuta ku reeniä ja ulkona paistaa aurinko... Aamulla kävin heittämässä 30 min lenkin ja siihen liikkuvuutta ja pikkasen keskivartaloa päälle. Iltapäivän ohjelmassa olis loikkia, en tiedä mikä mua vaivaa kun oikein odotan niitä! Varmaan tolla ulkona vallitsevalla über(taas se tuli)ihanalla säällä on oma osuutensa asiaan. Ja ehkä sillä et ei oo mitään kouluakaan tänään. Tietty aina jotain opiskeluhommia löytyis tehtäväks mut eeeei se niin tarkkaa ole. Pari esseetä ja tenttiä jossain hamassa tulevaisuudessa, nyt ei jaksa miettiä niitä! Kumma juttu muuten et mulle tulee tältä syksyltä melkein yhtä paljon opintopisteitä ku tuli koko viime vuodelta... No jaa, olikin aika olemattoman kevyt viime kevät opiskelujen  kannalta. Ja eka syksy nyt oli sellasta totuttelua. Seliseli. Samapa tuo kun niitä pisteitä tuli viime vuonnakin kuitenkin ihan tarpeeksi :-D Ei liity asiaan mutta bongasin muuten aamulla lehteä lukiessa että Cittarissa olis irtokarkit tarjouksessa... Sehän melkein jo pakottaa ostamaan niitä? Voi olla että niillä oli tarjouksessa jotain muuta ja terveellisempääkin, mut en mä kyllä sellasia muista. Muistan sen värikkään kuvat irtokarkkiläjästä siinä mainoksessa kyllä...! Kumma juttu.

Otsikko liittyy muuten siihen että pitää varmaan kohtapuoliin harkita syömispuuhia ettei tartte sitten loikkia painella täydellä mahalla... Semmoset loikat on ihan pyllystä, ei semmosia kannata harrastaa. Oon tänään nauttinut jo aamupalan ja aamupala numero kakkosen, niinku hobiteilla on tapana. Jalat mulla ei oo yhtä karvaset eikä pituus yhtä vähänen mutta tukka kyllä kihartuu hyvään malliin. (Grandi taas on hobitti koska se menee tammikuussa Etelä-Afrikkaan pariks kuukaudeks ja hobitithan on Etelä-Afrikassa asuva heimo... Or not...)

Pitipä muuten laittaa jotain kuviakin eilen ku otettiin Grandin kanssa eilen reeneissä pari räpsyä. Matkapuhelimellani (ahhahhhha) jälleen kerran ja siksi aika kakkalaatua. Aika säälittäviä nämä on mut  näyttääpähän tekstikin paremmalta ku on pari riemuidioottia täällä lopussa. 

Tässä näkyy kuinka into piukassa me ollaan aina reeneissä (ei ollenkaan lavastettu kuva)!

Tässä jos joku näkee koukussa olevan polven niin suosittelen näöntarkastusta. Tai sitte pistän ramppikuumeen piikkiin...

Pistin nyt tänki tähän ku Grandi niin somasti siinä hymyilee. Tää on varmaan pari viikkoa vanha kuva reenien lopusta. Luulen et vertailtiin herkkupalkkareitamme tai jotain. Mmm.

Ei mulla nyt muuta tähän hätää, suuntaan ruoka-apajille! Tsirp tsirp.

P.S. Mites se writer's block? :-D

Tänään on hyvä fiilis!

Pitääkin ruveta pyrkimään siihen, että mahdollisimman usein saisi sanoa nuo tämänkertaisen otsikon sanat. Jo niiden kirjoittamisesta tuli entistä parempi fiilis!

No mistä tämä hyvä fiilis nyt sitten johtuu? Ei että sillä nyt välttämättä olisi niin väliäkään, kun on vaan hyvä olla. Tämän viikon reenit saatiin aamulla Mirkkiksen kanssa pakettiin ja loppuviikonlopun voikin ottaa lungisti. Ens viikolla ei ole mitään tenttejä tai esseen palautuksiakaan, yksi ryhmätyödeadline pelkästään. Sekin on tosi-tv-aiheinen, on kyllä mukava pääaine tämä mediatutkimus... :) Hyvään fiilikseen vaikuttavat mukava sää (kivan kliseistä), vanhojen kuvien katselu ja loistomuistojen muistelu, eiliset parhaan ystäväni synttärijuhlat ja hyvin sujuneet reenit. En tiedä miten olikin niin hauskaa eilen, nauroin vatsa kippurassa. Vatsa kippurassa nauraminen on ihan huikean hauskaa, muistakaas harrastaa sitä aina kun vaan kykenette..!

Eilinen oli synkkä ja sateinen, mutta eipä se niin kauheasti tällä kertaa haitannut. Nyt puolestaan mietiskelen tässä että nautiskeliskos kevyistä päikkäreistä, yöunet jäivät hauskan illan takia hippasen verran liian lyhkäisiksi. Aamun reenit kuitenkin piristivät sen verran että vasta nyt alkaa taas unettamaan... Uni on muuten tajuttoman hienoa asia, ai että kun nukkuminen on kivaa. Näen usein erilaisia unia, ne järjettömät ovat kaikkein parhaimpia. Makeilta unilta aamulla herääminen onkin sitten ihan eri juttu... Oon kyllä nyt näin vanhemmalla iällä (heh) todennut, että ei ne aamuherätyksen niin kauhean kamalia ole. Saahan sitä välillä kuitenkin nukkua pidempään, kuten esimerkiksi huomenaamulla..!

Hyvvee fiilistä muillekki!

Marraskuu ja uudet kujeet...

Vaiko samat? Pikkasen uudet ainakin. ;) Taitaa taas jäädä aika pikaseks päivitteleminen, pian pitää (saa!) kiskasta reenikamat niskaan ja suunnata hallille. Ulkona on jo nyt nii kamalan pimeätä, ai kamalata... Nooo, sama juttu joka vuosi ja ainaki uni maistuu illalla hyvin. Maanantaina maistu niinki hyvin et nukahdin ysin maissa sohvalle ja siitä havahduttuani siirryin sänkyyn nukkumaan. Ainakaan ei seuraavan aamun seiskalta herääminen tuntunu ollenkaan vaikealta! Harmi etten kyl normaalisti mee ihan ysiltä nukkumaan... Mut lepo ja ruoka ne miehen (naisen) tiellä pitää, joten pidetään niistä silti kiinni. Vitamiinit on kans kivoja kavereita, saa ainakin mulla aikaan lumevaikutuksia ja toivottavasti ihan oikeitakin vaikutuksia. :))

Marraskuu, tosiaan. Hujahtipa lokakuukin vauhdilla! Pian on vedetty reeniä 5 viikkoa ja löydetty "normaali" elämänrytmi, se on kuulkaas kuomat parasta se. Voisin luvata et tuun pian taas uudestaan päivittelemään mut en nyt viitti luvata ku tietää tänkin blogin historian... :D Hahhah, tuun ku tuun. Pidetään lippu korkealla tai ainaki nokat pystyssä, eiku...