Täysillä aitaa päin, kohti lankkua ja sen yli: Romuna vai tomuna vai molempina...?

Täällä minä taas hei! Huh huh ku oonki fyysisesti sipissä. Viikko pyörähti kivasti käyntiin maanantaiaamun nopeusvoimalla ja iltapäivän nopeuskestävyydellä, mut sen jälkeen onki vähä vähältä puristettu musta mehuja pois! :-D Tiistaiaamuna loikkia ja illalla aitatekniikkaa, keskiviikkona kakkosen määräintervalleja, eilenaamulla voimaa ja iltapäivällä pidempiä määräintervalleja (voi yök) ja tänä aamuna lenkkiä, näistä on tämänhetkinen fyysinen voimattomuuden olotilani tehty! Onneks on tänään vielä ylämäkiloikkia urkkapuistossa ja kuntosalia huomenna, ettei vaan päästä liian helpolla… ;)

Eilinen oli kyllä pahin päivä, aamulla jo melko voimatonta ja iltapäivällä viidensadan vetoja jalat sojottaen ties mihin suuntaan. Lähinnä maan vetovoiman avustuksella kohti maata, tehokkaasti kyllä paino tossu. On varmaan ihan normaalia että joskus hapottaa sekä jalat, kädet että vatsalihakset, meikäläisen aivoista puhumattakaan. Vetojen jälkeen mulla oli eilen vielä erilaisia vartalonhallintaliikkeitä jotka meni aika zombimeinigeissä haahuillen paikasta toiseen… Sanoin Mirkkikselleki illalla et jälkeenpäin oikein naurattaa ku oon varmaan näyttäny just siltä miltä musta tuntu, lihakset romuna ja aivot tomuna :-D Aamulla voimattomin hetki oli ehdottomasti silloin, kun tein takareisipenkkiä vuorotellen yhden setäpapan kanssa ja se laitto aina omat painonsa ja viimeisen kertansa jälkeen kysyi että mimmonens paino mulle tulee. Sanoin että 30kg, setäpappa laittoi painot ja lähti ja mä tein toistoni (vaivalloisesti). Sitten mun piti vähentää painoja yhden jalan toistoja varten ja kappas, painoa olikin 35kg... Ei ihme että vähän hyydytti. Hemmetin setäpappa! Luulin että vaan hyydyin, mutta kaikki olikin kavalan setäpapan syytä. Tosielämän jännitysnäytelmää... Olipa muuten hyvä juttu.

Kuvitukseksi hiukan maanantaiaamua, kun Grandikin oli vielä kuvioissa (nyt se lurjus makoilee Kanariansaarilla jossain auringon alla perskele...)!