Hyvä minä!

Blääh, eipä tämä kirjoittelu tänne nyt ole sitten niin kauheasti kuitenkaan napannut. Osittain johtuu varmaan siitä että kuvia ei ole tullut pahemmin otettua ja ne olisivat ihan mukava lisä tänne, osittain syynä on varmaan myös se että kirjoitusinspiraatiot on pitänyt suunnata ihan muualle, muutama essee kun pitäisi tässä joulukuussa vielä vääntää. Tai palautuspäivät ovat oikeastaan vasta tammikuun puolella, mutta olin kaavaillut saavani ne ennen joulua kirjoitetuksi... Kaavailut taitavat kuitenkin hieman kosahtaa, katotaan jos nyt ainakin yhden esseen saisin kyhättyä ;)

Piti kuitenkin tsempata ja tulla tänne hiukan tuntoja purkamaan, perjantaina oli reeneissä niin voittajafiilis että on se nyt pakko ainakin mainita! Aamureeneissä olo oli vielä hiukan nihkeä ja väsynyt (ylläri, en tosiaan ole mikään aamuvirkku) ja etureidet olivat päättäneet ottaa edellisen päivän reeneistä aika muikeat tuntumat. Iltapäivällä sain kuitenkin hyvin puserrettua vedot ja hyvä fiilishän siitä jäi! Oon kyllä ainakin jollain tasolla edennyt niistä ajoista kun kaikki vähänkin kovemmat vetoreenit jännittivät ihan liikaa. Toki vedot jännittävät edelleenkin ja niin mun mielestä pitääkin olla, mutta pääkoppa kestää onneksi paremmin kuin ennen. Se on melko jeessi juttu, pääkoppa meinaan kun kunnolla pettää niin kroppa ottaa siitä mallia. Pää kylmänä eteenpäin siis, kohti ensi viikon vielä kovempia vetoreenejä! :)

Niin ja nyt voin vihdoin huokasta helpotuksesta, ruotsin opiskelut on mun osalta virallisesti paketissa ja oon harvinaisen tyytyväinen että se oli nyt siinä! Eipä jää ainakaan meikäläisellä valmistuminen sitten hamassa tulevaisuudessa ruotsin suorittamisesta kiinni! :-D

Pika(chu)

Takana kovia reenejä, edessä kovia reenejä, perus! Viime viikko oli kevyempi ja koko viikonlopun sai levätä, vihdoin tuntuu siltä että välissä tosiaan oli lepopäiviäkin... ;) Tänään iltapäivällä meillä on vuorossa pikkasen testailua pitkästä aikaa, jännä nähdä millasia tuloksia vedellään edellisiin verrattuna.

Joulukuu on kiva! Voisin yrittää joulukuun kunniaksi tsempata tämän bloggailun kanssa. Ehkä...

grey is a neutral color

Tänään heräsin kutakuinkin kello 5.30 siihen että multa revitään raivolla peittoa pois päältä. "Etpäs kyllä mun peittoa vie", meikäläinen tais ajatella ja tarrautua peittoonsa haukanotteella. Vähän siinä nauratti kun vieressä nukkuva kaiffari yritti epätoivosesti nykiä mun peittoa luullen sitä omakseen. No huomas se lopulta että kas, se oma peitto olikin siellä omien jalkojen alla mytyssä! Että näin! Oon muuten ehkä tehnyt niin joskus itekin...

Oikea herätys tapahtui sitten seiskalta, reenivermeet niskaan ja lenkille. Laitoin Mediheli-heijastinliivinikin (erittäin tyylikäs sininen ilmestys) päälle kun totesin että aika pimeää siellä kyllä on. Lenkiltä suihkuun ja aamupalalle, puurot nassuun, kamat kassiin ja pyörän selkään! Ysistä kymppiin pidin eilen mainitsemani päiväkotitunnin. On se kumma juttu kun siellä pitää aina olla pari riehuapinaa joukossa :-D Kai ne kuitenkin tykkäs, aitajuoksusta ainakin.

Sitten kotia, historian tehtävän viimeistely ja lähetys. Ja nyt olen VILLI JA VAPAA! Nyt en kyllä anna ton harmauden haitata, meikkis ottaa lungisti! Reeni on vielä iltapäivällä mutta sen tekeminen nyt ei olekaan mikään velvollisuus vaan silkkaa vapautta ;)

Ei nyt ole kuvia harmaudesta mut tiedätte varmaan miltä se näyttää. Kattokaa ulos.

No pain, no gain

Taas alkaa yks viikko lähestyä loppuaan, mihin tää kaikki aika katoaa? Perjantai merkkaa mulle viikon loppua, sillä alkaa viikonloppu ja se on viikon parasta aikaa! Tai en itse asiassa tiedä onko se nyt mitään parasta aikaa mutta jotenkin tuntuu että sillon saa aina enemmän tai vähemmän ladata akkuja taas uutta viikkoa varten. En oikeastaan tiedä mikä on mun lempi- tai inhokkipäivä... Tiistai on viime aikoina ollut ehkä inhokein, lähinnä vaan siksi että on ollut niin paljon tekemistä. En tykkää kun pitää ryntäillä paikasta toiseen, mut oikeassa mielentilassa ja hyvällä tsemppauksella ja rauhottumisella sekin onneksi onnistuu! Ja reenit onnistuu lähes poikkeuksetta aina piristämään mieltä.

Tänään kävin tekemässä yhden historian tentin tenttiakvaariossa, oli kyllä jännä mutta mukava kokemus! Sain valita itse itselleni sopivan ajankohdan ja tentti siis kirjoitettiin tietokoneella. Mielettömän helppoa verrattuna käsin raapustamiseen, kun saa lisäillä väliin asioita ja kirjoittaa paljon tavallista nopeammin. Tenttiakvaario on loistava keksintö näin urheilijankin kannalta kun saa ite järkkäillä omia tekemisiään. Harmi ettei valikoimassa ole vielä kuin murto-osa kaikista tenteistä, kävisin aina tuolla jos kaikki tentit voisi siellä tehdä :-D

Viikon reenit on taas tehny tehtävänsä ja sen tuntee kropassa. Tänään reeneissä oli vuorossa aamulla voimaa (jaloille) ja iltapäivällä sama reeni kuin viime viikollakin, kauhulla odotetut viissataset... Jotka ei sitten ollutkaan enää niin kauheita. Vähän pännii kun juoksin ekan vedon liian hitaasti, mutta muut suju selkeästi paremmin ja nopeammin ku viime viikolla. Juteltiin Mirkkiksen kanssa että just tällaset itseluottamusboostit on tärkeitä positiivisen fiiliksen ja motivaation kannalta. Tän viikon jälkeen onkin reenailtu jo 8 viikkoa (niin ihmettelinkö jo että mihin se aika oikein katoaa???) ja kehitys on kyllä huomattavaa, jatketaan samaa rataa!

Huomenna pääsen reenien lisäksi vetämään yhdelle päiväkouluryhmälle yleisurheilu-/liikuntatunnin! Toivottavasti pikku teletapit ovat reippaita ja iloisia ja toivottavasti ei sada, ainakaan ihan kauheasti. Vaikka ei mua haittaa, jos ei niitäkään haittaa :)

Odotan jo huomista iltaa, kun ei tarvitse tehdä mitään. Se on hyvä kun päättää näin etukäteen niin ei sitten varmasti tartte tehdä mitään :-D Tää viikko on taas menny pitkälti tenttiin lukiessa ja huomiseksi pitäisi vielä vääntää yksi opiskelujuttu valmiiksi. Ei onneksi mitään spektaakkelia kuitenkaan! Mut aivot kaipaa taas lepoa, huhkittu liikaa... ;)
Niin ja Grandi palasi Kanariansaarilta (ruskeana tietty), ja on taas mukana tositoimissa. Ei ettei ne hiekalla tehdyt kottikärrykävelyt, spinningit ja muut olis reeniä... ; )

P.S. Aurinko armas, tule esiin äläkä mene heti piiloon! Toivoo Emski.

Romuna vai tomuna vai molempina...?

Täällä minä taas hei! Huh huh ku oonki fyysisesti sipissä. Viikko pyörähti kivasti käyntiin maanantaiaamun nopeusvoimalla ja iltapäivän nopeuskestävyydellä, mut sen jälkeen onki vähä vähältä puristettu musta mehuja pois! :-D Tiistaiaamuna loikkia ja illalla aitatekniikkaa, keskiviikkona kakkosen määräintervalleja, eilenaamulla voimaa ja iltapäivällä pidempiä määräintervalleja (voi yök) ja tänä aamuna lenkkiä, näistä on tämänhetkinen fyysinen voimattomuuden olotilani tehty! Onneks on tänään vielä ylämäkiloikkia urkkapuistossa ja kuntosalia huomenna, ettei vaan päästä liian helpolla… ;)

Eilinen oli kyllä pahin päivä, aamulla jo melko voimatonta ja iltapäivällä viidensadan vetoja jalat sojottaen ties mihin suuntaan. Lähinnä maan vetovoiman avustuksella kohti maata, tehokkaasti kyllä paino tossu. On varmaan ihan normaalia että joskus hapottaa sekä jalat, kädet että vatsalihakset, meikäläisen aivoista puhumattakaan. Vetojen jälkeen mulla oli eilen vielä erilaisia vartalonhallintaliikkeitä jotka meni aika zombimeinigeissä haahuillen paikasta toiseen… Sanoin Mirkkikselleki illalla et jälkeenpäin oikein naurattaa ku oon varmaan näyttäny just siltä miltä musta tuntu, lihakset romuna ja aivot tomuna :-D Aamulla voimattomin hetki oli ehdottomasti silloin, kun tein takareisipenkkiä vuorotellen yhden setäpapan kanssa ja se laitto aina omat painonsa ja viimeisen kertansa jälkeen kysyi että mimmonens paino mulle tulee. Sanoin että 30kg, setäpappa laittoi painot ja lähti ja mä tein toistoni (vaivalloisesti). Sitten mun piti vähentää painoja yhden jalan  toistoja varten ja kappas, painoa olikin 35kg... Ei ihme että vähän hyydytti. Hemmetin setäpappa! Luulin että vaan hyydyin, mutta kaikki olikin kavalan setäpapan syytä. Tosielämän jännitysnäytelmää... Olipa muuten hyvä juttu.

Kuvitukseksi hiukan maanantaiaamua, kun Grandikin oli vielä kuvioissa (nyt se lurjus makoilee Kanariansaarilla jossain auringon alla perskele...)! 

Mitälie nauraa, varmaan järsiny ton penkinki...

Päätön kana Grandi.

Buujaa! Tässä tehtiin terävää tempausta.

Buujaa nro 2!

Ei mulla muuta nyt tähän hätään, hyvvee viikonloppuu!

-Emzki

Plenus venter non studet libenter

Mua vaivaa kyllä ihan selkeesti writer's block kun meinaa tää tekstin tuottaminen olla niin vaikeeta! Mut funtsin et jos vaan lähden kirjottamaan niin eiköhän tästäkin postauksesta taas todellinen mestariteos synny. Kannattaa kuitenkin yleensä ainakin yrittää ennen ku luovuttaa, eiks ne niin mene? Vai oliko se niin, että never give up...? : D

Niin... Tää viikko on ollut kevyempi ja meillä on ollu vähä hintsummin reenejä, mut hyvin on sujunu! Vielä en oo kyllä päässy käsilläseisontatavoitteeseeni, mut väitän kuitenki edistystä tapahtuneen. Edistyksestä tuliki mieleen et meillä on Grandin kanssa meneillään pakaraprojekti, hyvin epävirallinen sellainen. Tavoitteena überpylly! Tai jotain... Huomaa vissiin että ollaan taas perjantaissa, alkaa olee levottomat jutut. 

Perjantait on kyllä muksuja kavereita, erityisesti tämä nykyinen perjantai jota juurikin elän. Ohjelmassa ei muuta ku reeniä ja ulkona paistaa aurinko... Aamulla kävin heittämässä 30 min lenkin ja siihen liikkuvuutta ja pikkasen keskivartaloa päälle. Iltapäivän ohjelmassa olis loikkia, en tiedä mikä mua vaivaa kun oikein odotan niitä! Varmaan tolla ulkona vallitsevalla über(taas se tuli)ihanalla säällä on oma osuutensa asiaan. Ja ehkä sillä et ei oo mitään kouluakaan tänään. Tietty aina jotain opiskeluhommia löytyis tehtäväks mut eeeei se niin tarkkaa ole. Pari esseetä ja tenttiä jossain hamassa tulevaisuudessa, nyt ei jaksa miettiä niitä! Kumma juttu muuten et mulle tulee tältä syksyltä melkein yhtä paljon opintopisteitä ku tuli koko viime vuodelta... No jaa, olikin aika olemattoman kevyt viime kevät opiskelujen  kannalta. Ja eka syksy nyt oli sellasta totuttelua. Seliseli. Samapa tuo kun niitä pisteitä tuli viime vuonnakin kuitenkin ihan tarpeeksi :-D Ei liity asiaan mutta bongasin muuten aamulla lehteä lukiessa että Cittarissa olis irtokarkit tarjouksessa... Sehän melkein jo pakottaa ostamaan niitä? Voi olla että niillä oli tarjouksessa jotain muuta ja terveellisempääkin, mut en mä kyllä sellasia muista. Muistan sen värikkään kuvat irtokarkkiläjästä siinä mainoksessa kyllä...! Kumma juttu.

Otsikko liittyy muuten siihen että pitää varmaan kohtapuoliin harkita syömispuuhia ettei tartte sitten loikkia painella täydellä mahalla... Semmoset loikat on ihan pyllystä, ei semmosia kannata harrastaa. Oon tänään nauttinut jo aamupalan ja aamupala numero kakkosen, niinku hobiteilla on tapana. Jalat mulla ei oo yhtä karvaset eikä pituus yhtä vähänen mutta tukka kyllä kihartuu hyvään malliin. (Grandi taas on hobitti koska se menee tammikuussa Etelä-Afrikkaan pariks kuukaudeks ja hobitithan on Etelä-Afrikassa asuva heimo... Or not...)

Pitipä muuten laittaa jotain kuviakin eilen ku otettiin Grandin kanssa eilen reeneissä pari räpsyä. Matkapuhelimellani (ahhahhhha) jälleen kerran ja siksi aika kakkalaatua. Aika säälittäviä nämä on mut  näyttääpähän tekstikin paremmalta ku on pari riemuidioottia täällä lopussa. 

Tässä näkyy kuinka into piukassa me ollaan aina reeneissä (ei ollenkaan lavastettu kuva)!

Tässä jos joku näkee koukussa olevan polven niin suosittelen näöntarkastusta. Tai sitte pistän ramppikuumeen piikkiin...

Pistin nyt tänki tähän ku Grandi niin somasti siinä hymyilee. Tää on varmaan pari viikkoa vanha kuva reenien lopusta. Luulen et vertailtiin herkkupalkkareitamme tai jotain. Mmm.

Ei mulla nyt muuta tähän hätää, suuntaan ruoka-apajille! Tsirp tsirp.

P.S. Mites se writer's block? :-D

Tänään on hyvä fiilis!

Pitääkin ruveta pyrkimään siihen, että mahdollisimman usein saisi sanoa nuo tämänkertaisen otsikon sanat. Jo niiden kirjoittamisesta tuli entistä parempi fiilis!

No mistä tämä hyvä fiilis nyt sitten johtuu? Ei että sillä nyt välttämättä olisi niin väliäkään, kun on vaan hyvä olla. Tämän viikon reenit saatiin aamulla Mirkkiksen kanssa pakettiin ja loppuviikonlopun voikin ottaa lungisti. Ens viikolla ei ole mitään tenttejä tai esseen palautuksiakaan, yksi ryhmätyödeadline pelkästään. Sekin on tosi-tv-aiheinen, on kyllä mukava pääaine tämä mediatutkimus... :) Hyvään fiilikseen vaikuttavat mukava sää (kivan kliseistä), vanhojen kuvien katselu ja loistomuistojen muistelu, eiliset parhaan ystäväni synttärijuhlat ja hyvin sujuneet reenit. En tiedä miten olikin niin hauskaa eilen, nauroin vatsa kippurassa. Vatsa kippurassa nauraminen on ihan huikean hauskaa, muistakaas harrastaa sitä aina kun vaan kykenette..!

Eilinen oli synkkä ja sateinen, mutta eipä se niin kauheasti tällä kertaa haitannut. Nyt puolestaan mietiskelen tässä että nautiskeliskos kevyistä päikkäreistä, yöunet jäivät hauskan illan takia hippasen verran liian lyhkäisiksi. Aamun reenit kuitenkin piristivät sen verran että vasta nyt alkaa taas unettamaan... Uni on muuten tajuttoman hienoa asia, ai että kun nukkuminen on kivaa. Näen usein erilaisia unia, ne järjettömät ovat kaikkein parhaimpia. Makeilta unilta aamulla herääminen onkin sitten ihan eri juttu... Oon kyllä nyt näin vanhemmalla iällä (heh) todennut, että ei ne aamuherätyksen niin kauhean kamalia ole. Saahan sitä välillä kuitenkin nukkua pidempään, kuten esimerkiksi huomenaamulla..!

Hyvvee fiilistä muillekki!

Marraskuu ja uudet kujeet...

Vaiko samat? Pikkasen uudet ainakin. ;) Taitaa taas jäädä aika pikaseks päivitteleminen, pian pitää (saa!) kiskasta reenikamat niskaan ja suunnata hallille. Ulkona on jo nyt nii kamalan pimeätä, ai kamalata... Nooo, sama juttu joka vuosi ja ainaki uni maistuu illalla hyvin. Maanantaina maistu niinki hyvin et nukahdin ysin maissa sohvalle ja siitä havahduttuani siirryin sänkyyn nukkumaan. Ainakaan ei seuraavan aamun seiskalta herääminen tuntunu ollenkaan vaikealta! Harmi etten kyl normaalisti mee ihan ysiltä nukkumaan... Mut lepo ja ruoka ne miehen (naisen) tiellä pitää, joten pidetään niistä silti kiinni. Vitamiinit on kans kivoja kavereita, saa ainakin mulla aikaan lumevaikutuksia ja toivottavasti ihan oikeitakin vaikutuksia. :))

Marraskuu, tosiaan. Hujahtipa lokakuukin vauhdilla! Pian on vedetty reeniä 5 viikkoa ja löydetty "normaali" elämänrytmi, se on kuulkaas kuomat parasta se. Voisin luvata et tuun pian taas uudestaan päivittelemään mut en nyt viitti luvata ku tietää tänkin blogin historian... :D Hahhah, tuun ku tuun. Pidetään lippu korkealla tai ainaki nokat pystyssä, eiku...

Pikakukkuu!

Tajusin just että en oo tullu tänne kirjottelemaan vaikka olin päättäny et maanantaina tuun.. Nooooo, hups. Mulla oli tosiaan viime viikolla kolme tenttiä ja maanantaina vielä yks, huh huh! On varmaan ihan normaalia että siitä tentistä johon oikeasti luin kaiken materiaalin/koko kirjan sain huonoimman arvosanan... : D Joka ei tietenkä ollu huono. Koska olen pro ja sillai.

Parasta oli kyllä perjantain tentti, johon oltiin unohdettu tulostaa mulle ja parille muulle tenttikysymykset. Saatiin sitten ite keksiä kysymykset, jep, luitte oikein. Hahaa, siitä napsahti sitte nelonen vaikka kirjaa jäi joku 90 sivua lukematta... Vaikka toisaalta olin mä koko viikon lukenu. Etten mikään patalaiska ollu. Nyt alko periodinvaihto viikko ( tai ei se oikeastaan vielä alkanut) eli viikon tauko luennoista ja muista, eikä mulla tenttejäkään ole. Pitää vissiin silti opiskella ku sitä seuraavalla viikolla onki sitten taas jotain esseenpalautuksia ja tenttejä ja mukatenttejä. Mut se opiskeluista.

Viime viikon reenailu kärsi kyllä vähän tenttisumasta, tuntu että oli energiat aika niukassa. Mut kaikista reeneistä selvittiin ja tää viikko onkin ollu pikkasen kevyempi ja fiilis ollu paljon parempi. 

Tänään oon mm. vertaillu netissä lenkkarien hintoja. Miten Intersportissa kaikki maksaa aina nii helevetisti enemmän ku missään muualla? Riistäjäkauppa.

Nyt nukkuu, moi ja anteeks!

P.S. Miten voi sataa koko ajan?

No NYT sitten paistaa aurinko...

Oon vissiin joko seonnu tai yritän taas vältellä velvollisuuksiani ku jälleen täällä jupisen itekseni... Puolustuksekseni sain kyllä eilen yhen tenttikirjan luettua loppuun ( ja ei, ei sitä ollu alottaessani jäljellä viis sivua vaan yli sata :-D), hyvä minä, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki ja taputus olalle ja hyväksyvä nyökkäys. Jooo... Anteeks nyt vaan kauhiasti, oon tässä tunnin verran tapellu pyykinpesukoneen kanssa (tai no koko viikon oikeastaan) ja fiilis on hivenen ärsyyntynyt. (Tässä välissä poistin muuten vahingossa monta riviä tekstiä jotka katos johki bittiavaruuteen, piruvie!) Miksei se toimi? Apua en kyl pyydä. Ainaka vielä. Ainaka heti.

Aamulla käytiin tekemässä kuntosalisetti, hyvin saatiin kaikki liikkeet tuntumaan ku paikat on edelleen niin jumissa. Nautiskelua siis! Etenkin ne 10 000 miljoonaa (eiksme Grandi niin monta tehtyki?) vatsalihasta oli silkkaa euforiaa. Ulkona on koko päivän paistanu aurinko, mikä on siis erittäin jees, sääli että tän päivän reeni oli tietysti sisätiloissa.Voisinhan mä nytkin mennä tonne ulos ilakoimaan työmiesten kanssa (jotain ne tossa meiän talon edessä puuhaa), mutku pitää lukea. Mikä on sinäänsä melko haasteellista, ku päivän ohjelmassa oleva tenttimatsku on pdf-muodossa, enkä tosiaankaan oo tulostamassa noita tuhatta sataa miljoonaa sivua. Ei ainaka tee mieli käydä Facebookissa viiden minuutin välein... Enkä tosiaan anna mieliteolle periksi...

Tisu muutti eilen, ja vaikka kuinka lähelle mua! Todellaki aion pakkokyläillä siellä pian... Ehkä annan sille pari päivää aikaa kotiutua, ehkä en. Ei voi tietää. Tänään mennään myös Mirkkiksen ja siippansa tupareihin, siel on kuulemma "mutakakkua"... :-DD

P.S. Mun on jo kauan pitäny opetella käsilläseisontaa, en vieläkään osaa. Aika säälittävää.
P.P.S. Aika lamea ku ei oo yhtään kuvaa. Zorrie.

"Heeei! Miten teillä urheilijoilla sujuu?!"

Sadetta, sadetta, sadetta... Mistä sitä oikein tulee? Herääminen sateen ropinaan ärsytti oikein urakalla, mutta minkäs teet. Kastuin jo eilen litimäräksi, ja tänään ohjelmassa oli samanlaista menoa. Luulen että ainakin Turussa moni koki saman kohtalon...

Aamulla kuitenkin puurot nassuun ja kohti Kuuvuorta! Kuuvuoren kenttä on aina sateella lähinnä järvi... :-D (Okei, ei se kentän keskiosa nyt ihan noin järvi ollu ku toi reuna, ei me nyt ihan niin aivokuolleita olla et oltais siellä sitten kahlattu.)

Hetken aikaa pohdiskeltiin järvessä urheilun järkevyyttä Grandin kanssa, mut kun kerran oltiin paikalle vaivauduttu niin eiku tassua toisen eteen ja lätäköt roiskumaan! Portaisiin siirryttäessä lenkkarit oli kummallakin litimärät, mut ne ei menoa haitannut. Toista oliki sitten jalkojen paino muuten, yön aikana meiän jaloista oli vissii tullu spagettia ja perseistä tuhatkiloset, sen verran hyvin hyydytti!! Tässä Grandi portaiden jälkeen oikein ilosena poseeraa (pahoittelut kännykän kuvanlaadusta, sade hiukan häiritsi. Ja mun tärisevät pohkeet, en kyenny pitämään kännykkää paikoillaan ;)

Oltiin suuntaamassa takasin järveen vetämään loppuun pari lötköä vetoa, ku viereisen päiväkodin pihalta kuulu: "Heeei! Miten teillä urheilijoilla sujuu?!". "Hyvin sujuu!", huikkasin takasin. Lasten suusta se totuus kyllä kuuluu, ollaan habitukseltamme selkeästi urheilijoita. Vielä ku saadaan meistä huokumaan sellanen huippu-urheilija-meininki nii että päiväkotilaisetki sen tunnistaa ni sitten on hyvä! ;) Päädyttiin kuitenki siihen et ollaan huomattavasti mieluummin urheilijoita ku vaikka tätejä. Pyh tädittelylle!

Nyt on sitte vessassa kahet märät lenkkarit ja aikamoiset kuivatusoperaatiot muutenki meneillään. Ja nyt ulkona ei TIETENKÄÄN sada... Pitäis melkein suunnata sen kunniaks herkkuostoksille mut en kyllä ainakaan vielä saa aikaseks. Tekis mieli venyttää tätä kirjottelua mut tenttikirjat huutaa aika pirun kovaa ja kimeesti tossa korvan juuressa, et se on menoa nyt! Tässä nyt kuitenki vielä yks kuva sen kunniaks että ollaan niin erinomaisen fiksuja ja filmaattisia.

T. Emski (jolla on harvinaisen moni lihas kipeänä) ja tenttikirjat

Uutta alkua into piukassa

Nonnih, päräytettiin eilen uusi kausi käyntiin! Tisuhan on tässä jo reenaillu läpi alkusyksyn, mutta mulla ja Grandilla tositoimet alkoivat juurikin eilen. Kuukauden verran ollaan harrasteltu omien mieltymysten mukaan vähän mitä sattuu, mutta nyt ollaan taas kiinni siinä parhaudessa! Käytiin kumpikin lihastasapainonkartoituksessa, ja saatiin sieltäkin vinkkiä siitä, mihin nyt kannattaa panostaa. Osittain homma olikin jo tiedossa, mutta testitulokset eivät valehtele! (Itse osoittauduin harvinaisen "tasapainoiseksi", hah! Uskokaa tai älkää.)

Pikkuset jumit saatiin jo eilisellä ja tänpäiväsellä reenillä aikaan, mut näitä onki jo kaipailtu. Motivaatio on kyllä tällä hetkellä kova, jos se koko ajan pysyy yhtä hyvänä ja pää kasassa (kroppa pysyy tietenski siinä) niin hyvää lupaa... Mut ei mennä asioiden edelle. Halusin vaan kertoa että sitä intoa tosiaan riittää! TSAJAJAJAH!

Opiskelut on tässä mulla ollu käynnissä jo jokseenki kuukauden päivät. Ihan muksua hommaa se on, hivenen olis nyt kyllä monta rautaa tulessa samaan aikaan... Alotin sivuaineena historian ja siinä on nyt tässä parin viikon sisällä neljä tenttiä, ne kun saan alta pois ni hyvä tulee! Yritän muutenkin olla ahkera pikku opiskelija tässä syyslukukauden niin keväällä olis sitten mahdollisuus keskittyä vielä paremmin urheiluun ja mahdollisesti lähteä leireilemäänkin (joo?joooooooo!) Mut palataan siihen sitten joskus kun saadaan jotain suunnitelmia aikaiseksi. Pakolliset ruotsin opinnot on myös mulla meneillään paraikaa, hoh hoijjaa! Ruotsi on ihan jees oikeasti, tykkään kielistä ja niiden oppimisesta ja osaamisesta mut huoh kun on sanat hakusessa. Mut suunnittelin saavani ruotsinkin tässä syksyllä suoritettua nii ei tarvi siitä enää murehtia.

Ruotsista mä sitten rupesinki jauhamaan, kuinkas tässä nyt näin kävi...? Vissii pyörii mielessä tai jotain. Mut eipä tästä urheilusta nyt vielä tän enempää sanottavaa olekaan, homma lähtee vasta taas muotoutumaan. Mut oon mä silti niin... INNOISSANI!

P.S. Huikee ulkoasumuutos blogilla, uuden alun hengessä ;)

<3:llä Emski. Puspuspuspuspus!

Tyhjää!

Täällä on ollut hiukan (!) kuollutta ja on vielä tovin, vietellään omatoimista jaksoa. Palaillaan lokakuussa taas pk-kauden merkeissä (ellei tuu aikaisemmin pakottavaa tarvetta tulla kirjottelemaan). :)

Awesomea

Nyt on sitten nuorten SM-kisat takanapäin, eikä ihan huonoksi jäänyt meidän tiimin panos tällä(kään) kertaa! Grandi nappasi pronssia sekä nelkun sileältä että nelkun aidoista, pinkoi aidoissa reilusti oman uuden ennätyksensä (62,30) sekä nappasi paikan 19-vuotiaiden Pohjoismaiden välisiin mestaruuskisoihin, jotka pidetään ensi viikonloppuna Växjössä. Omassa nelkun aitojen juoksussani oli vihdoinkin sitä samaa Emskiä jota olen jo pitkään kaipaillut ja kauden paras aika parani liki sekunnin tulokseen 63,21.

Mirkkis on mulle kauden mittaan painottanut että kilpailen nimenomaan itseäni vastaan, ja että omien ongelmien selättäminen (tahatonta komiikkaa, selkä tunki tuohonkin) on nyt tärkeintä. Tässä valossa olen kyllä äärettömän tyytyväinen omaan juoksuuni Mikkelissä, aidat osuivat vihdoin kohdilleen enkä "hölläillyt" takakaarteessa. Fiilis on hyvä, ja koska nälkä kasvaa syödessä, odotan jo innolla Lahden Kalevan kisoja. Mikkelin kisoja edeltävällä viikolla kaikki reenit tuntuivat tosi hyvältä ja jalat nopeilta, mutta sunnuntaina verryttelyssä olo jaloissa ei ollut mitenkään kummoinen. Toivon löytäväni huippuvireen uudelleen Kalevan kisojen verryttelyssä... ;) Aikaa lähdetään ehdottomasti parantamaan ja hakemaan vielä parempaa fiilistä!

Autossa istuminen ei kyllä millään tavalla tee selälleni ja niskalleni hyvää, Mikkeliin perjantaina saavuttuamme olo oli aika kankea ja jäykkä, mutta päätin etten anna sen häiritä. Toivottavasti Lahdessa mitään kankeusfiilareita ei tule, vaikka kovaa mennään tuli niitä tai ei!

Oon kyllä niiiin ylpeä Grandista, vaikka tytöllä jäikin kisoista vielä hampaankoloon! On mahtavaa että meitä on ikään kuin kaksi samassa veneessä, oon ite ainakin saanut hurjasti tsemppiä reeneihin kun on ollut toinen tekemässä samoja reenejä kuin itekin. Vielä kun saadaan ensi kaudeksi vaivamme aisoihin (ja näin tehrään!) niin sitten todella selviää mihin kyetään.

Eikä tätä postausta nyt voi mitenkään päättää ylistämättä hiukan Mirkkistä. En osaa kuvitella omaa yleisurheilu-uraani ilman Mirkkistä, yhdessä tätä taivalta on kuljettu jo reilusti yli kymmenen vuotta enkä usko parempaa tsempparia itselleni olevan olemassakaan! SIISPÄ KIITOS MIRKKIS! :)

pikapika

Viikonloppuna SM-kisat, mun Mikkelissä ja Grandin Kauhajoella. Nyt vaan tällänen pikanen ilmotus että uskokaa tai älkää, fiilis on tosi hyvä!

Aika lailla nenu telkussa kiinni on viime viikko istuttu ja istutaan edelleen - kyllä olympialaisten katselu vaan antaa lisäinnostusta ja motivaatiota omaankin tekemiseen.

P.S. Hyvä keihäsmiehet!

Pieni suruvirsi.

Vaikka oon yrittänyt pysyä mahdollisimman positiivisella mielellä tänä kesänä (ja edellisinäkin) kaikenlaisten vastoinkäymisten kanssa, on viimiset pari päivää olleet taas raskaita ja ote positiivisuudesta on lipsunut. Tai rehellisesti sanottuna se ote on kyllä irronnut hetkeksi ihan kokonaan.

PM-kisat Norjassa olivat huippukokemus, oli niin ihanaa pukea piiiitkästä aikaa maajoukkueasu päälle ja juosta Suomen joukkueessa. Juoksun jälkimmäisen puoliskon aidat olivat valitettavasti huonoa räpeltämistä ja siihen nähden odotin vielä huonompaa loppuaikaa kuin mikä tuloslistalla lopulta seisoi. Vaikka nuorten maajoukkue-edustus kelpasi paremmin kuin hyvin, ei mun taso ole ollenkaan siellä missä sen pitäisi olla ja missä sen haluaisin olevan.

Ollaan kovasti pyritty pääsemään eroon mun selkäongelmista ja niiden tuomista masistelumeiningeistä, mutta ne eivät vain tahdo kadota. Ensi kaudeksi toivottavasti löydetään jotain uusia kommervenkkejä tähän tekemiseen. Vaikeaa se on itseään kehittää kun joku asia jarruttaa koko ajan. Syksyllä homma näytti ja tuntui pitkästä aikaa oikeasti hyvältä - jossain vaiheessa hallikautta touhu rupesi valitettavasti hajoilemaan, tai lähinnä se selkä. Mitään kunnon reenitaukoa en missään vaiheessa ole pitänyt.

Reenannut olen enemmän kuin koskaan ennen, ja olen ollut varmempi kuin koskaan ennen siitä, että tätä todella haluan tehdä. Kunnossa ei pitäisi olla mitään vikaa, mutta nopeus ja räjähtävyys ovat kyllä niin hakusessa että lähinnä suututtaa. Selän takia näiden ominaisuuksien kehittäminen tai edes ylläpito on ollut mahdotonta - eikä niitä tuloksia sitten tosiaan ole syntynyt.

Päätin tulla jakamaan hiukan näitä tuntemuksiani, lähinnä sen takia että olo helpottuisi. Tänä kesänä on vielä tärkeitä kisoja edessä ja tavoitteita saavutettavissa, mutta ihmeitä ei varmastikaan tapahdu. Tuntuu pahalta kun tietää miten paljon on urheilulle antanut ja kuinka vähän se näkyy tuloksissa. Tuntuu vaikealta tsempata itseään uudestaan ja uudestaan.

En kuitenkaan todellakaan ole luovuttamassa. Pieni osa musta haluaisi jo siirtää tähtäimen ensi kauteen, mutta pitäähän tämä kausi ensin viedä kunnialla loppuun. Kaikki hetket eivät todellakaan ole mitään suossa rämpimistä, mutta sitten kun siellä rämmitään niin rämmitäänkin huolella.

Toivottavasti nämäkin tuntemukset ovat joskus muisto vain ja menestys tuntuu paremmalta kuin koskaan... Ensi kerralla yritän olla positiivisemmissa tunnelmissa, mutta mitään en kyllä lupaa! :) Edellisen postauksen peeässä on hyvä pitää mielessä, silloinkin kun hakkaa päätänsä seinään.

Ja kuinkas sitten kävikään...

Kirjoitin ensin kauhean romaanin viikonlopusta ja vähän muustakin, mutta totesin että se meni jo SUL:n keskustelupalstan kaltaiseksi negatiiviseksi nillitykseksi ja päätin ilmaista tuntemukseni hieman sivistyneemmin.

Viikonloppuna tuli juostua kasi ja nelkku, (kasilta 6. sija ja nelkulta 4. sija). Kovasti olisi satkun viestiinkin tehnyt mieli, mutta mitäpä sitä nyt enää murehtimaan. Ikävästi satasen mitali menetettiin käsittämättömään vaihtosäätöön, siitä jäi melko lailla nihkeä fiilis vaikken itse juoksemassa ollutkaan. Kasin viestin juoksin kun pyydettiin ja saatiin sieltäkin Urheiluliitolle pisteitä (juoksin siis kakkosjoukkueessa), eli job well done. Nelkun viestistä jäi hampaankoloon mutta meidän joukkue oli joka tapauksessa ihan huippu, ensi vuonna uusi yritys... ;)

Ajatuksissa siintää jo viikonlopun PM-kisat, nyt vaan hyvällä fiiliksellä ja draivilla kohti uusia haasteita ja tulosparannuksia! :)

P.S. When I am sad I stop being sad and be AWESOME instead, tehkääpä samoin, kuomaseni! :))

JESSheim

Pikapäivitys: pääsen kuin pääsenkin 22-vuotiaiden PM-kisoihin Norjan Jessheimiin ensi viikonloppuna (21.-22.7). Eipä paljon muuta kuin että JESS, Jessheim!

Jösses!

Nyt kävi niin että meikäpoika vai mikä tyttö lienenkään sai eilen isoimman pokaalin minkä oon koskaan kisoista tai mistään muualtakaan kissanristiäisistä pokannu! Kyllä oli naurussa pitelemistä ku Mirkkis ekan kerran bongas voittajille jaettavat pokaalit ja niiden massiivisen koon. Sitte oli vielä sellanen mysteeripoksi, jonka sisältö selvis vasta ku kipitti ittensä hapoille ja esitteli mustelmakokoelmiaan maailmalle ja selvis voittajana ja suurena sankarina maaliin. Siitä sitten myöhemmin siitä poksista.

Nyt tähän väliin kuitenki pieni ylistyslaulu Mänttä-Vilppulalle ja noille Vilppulan kansallisille. Missä hei kaikki urheilijat oli, osaanotto oli keskimäärin 2 urheilijaa/laji. Miksette tullu juoksee, ihan huikeet kisat oli! Katsomo oli täynnä ku Vilppulan yhdestätoista tuhannesta (olikse nii?) ainaki puolet oli paikalla ja muisti kannustaa ainaki viimesellä viidelläkymmenellä metrillä. Radanki sai melkein valita ite... Ei mut oikeesti, ens vuonna kaikki tonne!

Palataan sitten vaikka siihen poksiin, se oli hieno. Siel oli vessapaperia, talouspaperia, nenäliinoja, käsipaperia, foliota ja leivinpaperia. Mitä sitä opiskelija vois enempää palkinnolta toivoakaan? Hyvä ettei ollu ketään mua nopeempaa mun juoksussa baanalla ni sain korjata nää huikeet edelläkuvailemani palkinnot itelleni. Vielä ku jaksaisin tyhjentää ton poksin, tossa se möllöttää keskellä olohuoneen lattiaa... Mut miksi tehdä sen nyt kun voin tehdä sen huomennakin?

Ja niistä mustelmista, niitä on mulla nyt aikamoinen kokoelma. Olin nimittäin maanantaina Flow Parkissa ja otin vähäseeeeen osumaa. Sääret pilkulliset ja käsivarsissakin aika kauniit ruhjeet... Meikällä loppu hiukan sormi- ja hauis- ja oikeestaan ihan kaikki käsivoimat ku piti mennä sitä kaikkein vaikeintaki rataa rämpimään läpi. Vähän piti sit fuskata ja killua siellä vaijerien varassa (ja kolhia itteään jokasen lautaan ja renkaaseen ja köyteen mitä sinne oli ilkeät ihmiset toisten kiusaksi radalle väkertäneet)ku rupes kuolemanpelko hiipii housuihin. Tai melkein ainaki. Älkää hullut menkö sinne! (Viiitsivitsi, menkää vaan.)

Ja ainii- aika parani taas puol sekkaa tulokseen 64,13 mut taas jäi hampaankoloon ku ekoille aidoille sai ihan sipsutella ja vauhti hidastu. Harvemmin käy niin että parhaiten sujuu kaks loppusuoran aitaa...

Ylihuomenna on taas yhdet mahtikekkerit, nuo kirotut ja paljon puhuttavat SM-viestit. Joukkueet ja kaikki muukin meininki on sopivasti vielä pikkasen levällään, ettei vahingossakaan mitään vaihtoja olis tullu harjoteltua ja tuntumaa otettua. Toivotaan silti viikonlopulle oikeeta JYTKYÄ ja rutkasti onnea ettei kapulat nyt ihan minne sattuu lentelis. Toivottavasti TuUL pokkaa monta mitskuu - muute tulee varmaan monelle kauhia poru. Nährää Porish!

Emski out.

Täysillä aitaa päin!

Blogimme ytimessä:
http://www.iltalehti.fi/iltvurheilu/2012070608909425_v9.shtml

Ihan ku olis kesä tullu!

Onpa mainiota että tytöt on käyny täällä hieman päivittelemässä, omalta osalta kun on taas kutistunut hiukan kasaan tämä touhu... Niistä kuuluista selkävaivoista ja ärripurreista johtuen, kuinkas muutenkaan. Viimosen oman päivitykseni jälkeen kisasin vielä aitakarnevaaleilla ja nyt tossa edellispäivänä alueviesteissä, sen enempää en ookkaan viime aikoina tositoimiin baanalle päässyt. Reenattu on kuitenkin!

Mutta nyt alkaa tuntua siltä että vois oikeasti kulkeakin johonkin! Vaikka kisoissa se sitten selviää mikä todellinen tilanne on. Mulla seuraavat tsembalot on 11.7. Vilppulassa. Ja nelkun aidat, kuinkas muutenkaan. Onneks tuli tuolla viesteissä juostua myös nelkun sileä, etten kokonaan unohda miten noita sileitä oikein juostaan...
Selkä on lopettanu suurimmat ininänsä mutta epäilenpä että ilman pidempää monen viikon lepoa se ei täysin parane, mutta pidetään se monen viikon lepo sitten kesäkarkeloiden loputtua, jookos?

Mitäs muuta sitten? Helsingin EM-kisoja kävin tsekkailemassa paikan päällä perjantaina syndymäpäiväni Mirkkiksen kanssa. Lähdettiin aamulla Turusta seiskalta että ehdittäis nähdä naisten aitojen alkuerät (joiden hetken aikaa luultiin jo peruuntuneen, mutta kyllähän ne tytöt sitten sinne kentälle ilmestyivätkin)ja päivä katsomossa hurahti kyllä aika vauhdilla! Aamu- ja iltakilpailujen välissä käytiin keskustassa syömässä thaikkua ja verestelemässä viime vuoden Bangkok-muistoja (Tisu laittoi myös synttärionnittelut mistäs muualtakaan kuin Bangkokista). Niin ja käytiin me kakkuakin vetämässä napaan, herkkua oli!

Ja niin kuin Sarppa jo mainitsikin, Tisu on saatu takasin kuvioihin. Kuka on yllättynyt ku kerron että se tuli maanantaina kuuden maissa aamulla kotia (vai Suomeen? Kuis se nyt olikaan?) ja kympiltä tyttö löyty jo urkkapuistosta meidän reenejä katsomasta. Oli kyllä mukava halata kirppua (kutistunut entisestään) ja saada meidän papupata takaisin... : D Tiistaina Tisu aloittikin sitten jo reenamisen, koska hei, reenaaminen on parasta mitä me tiedetään, eikös..?

Mulla on nyt kyllä joku ihan vammanen kesänuha ollu pari päivää, hemmettiin tälläset! Ei huvittais ollenkaan niistellä. Pitänee nyt joka tapauksessa suunnata ulos ettei mee kesäpäivä hukkaan! Kyl kesä maistuu muuten makealta kuomat!

Dynaaminen duo, ei vaan kirpsakka kvintetti

Nyt on saatu viimeinenkin lenkki loistavaan tiimiimme, sillä Tiia palasi itäiselle pallonpuoliskolle ja pohjoisille leveysasteille tosin entistä ruskeampana! Nyt on tiimi koossa ja kesä jatkuu mahti-Mirkkiksen komennossa.
Tämäkin tyttö ajatteli pikkuhiljaa siirtyä kilpailuareenoille; tarkoitus olisi startata ensi keskiviikkona. Katsotaan mitäs sitten silloin saankaan aikaiseksi, löytyykö sitä vauhtia vai onko vielä rutkasti töitä tehtävänä ennen kesän loppua. Ja ennen kaikkea saanko kerättyä itseni ja olematta jännittämättä ihan liikoja, sitä kun on tullut tehtyä : ]
Anyhow, kisat eivät ole ainoita asioita, joita Grandi ja allekirjoittanut jännittävät: perjantaina tulevat kummankin yliopistotulokset. Toivottavasti kumpaakin onni suosii! Tai mikä onni? Tiedolla ja taidollahan me sisään päästään : )

Huomenia!

No niin, nyt on meitsilläkin vihdoin pääsykokeet ohi ja voi keskittyä vaan juoksemiseen. Tänään tosiaan illalla on ne nelkun aidat Jämsänkoskella, vähän jänskättää että mitäköhän niistäkin tulee, kun oon tosiaan tehnyt viimisen kunnon reenin, en muista koska, joskus ennen sitä Tilastopajaa missä juoksin satkun. Sen jälkeen on ollut vaan palauttelua ja verryttelyä ja armotonta lukemista. Toivottavasti paikat olis kuitenkin nyt vähän vetreytyneet istumisesta ja juoksu kulkis! Mut ehkä tää lepo on on ollut vaan kunnon herkistelyä? ;D No, illalla sen sitten näkee. Nyt lähden tästä tekemään pientä aamuverryttelyä!

i Raseborg

Melkein jopa riimi otsikossa...? Hiukan surkea tosin :D

Kisoja yhdet lisää takana mulla ja Grandilla, Grandilla 100m (12.79) tiistaina Tilastopajassa ja mulla 400m aj (65.58) eilen Karis Telefon Gameseissa Raaseporissa. Oikeastaan meidän piti myös juosta tiistaina nelkku mutta se oli aikataulussa kello 22.00 eikä lämpötilakaan vaikuttanut kovin lupaavalta, joten se nyt jäi. Varmaan ihan hyvä niin. Grandin satku kulki melko mukavasti, vaikkei takareisi ilmeisesti erityisen hyvää pikaspurtista taaskaan tykännyt. Mun nelosen aidat eilen - no meni ne ainakin paremmin kuin viikko sitten, tällä kertaa 6 aitaa sujui ihan mainiosti. Loppupuoliskossa on kyllä vielä tekemistä, ei oikein tunnu jalat jaksavan ja tuntumakin on hiukan hukassa. Mutta täysi usko on siihen että se vielä sieltä löytyy ja jalat vielä viimeistään loppukesästä painelee ihan menevää vauhtia, nyt vaan malttia.. Ja sitä kuuluisaa asennetta peliin!

Seuraavaksi kisataan torstaina Jämsänkoskella aitakarnevaaleilla. Ite oon kisannu siellä viitenä edellisenä vuonna ja jostain syystä tykkään kyllä aina juosta siellä. Tälläkin kertaa siis hyvällä fiiliksellä kohti parempia aikoja!

Nyt en jaksa tarinoida enempää, piakkoin suuntana Urheilupuisto ja palauttava reeni Grandin kanssa helppojen 300 metrin vetojen muodossa. Ihanaa että paistaa aurinko!

Oh summer, where art thou?

Pakko tulla suoraan kisan jälkeen heittämään pientä settiä kun on vielä tuoreet tuntemukset! Positiivista on ensinnäkin se, että päästiin tosiaan Grandin kanssa avaamaan kausi Tilastopajacupissa. Negatiivista tai ehkä enemmänkin vaan nihkeetä taas on se, että kesä on kadonnut jonnekin ja jouduttiin aikataulun loppupäähän. Olosuhteiden uhreja siis ollaan, voe voe kun on rankkaa!

Pakko myöntää, että siinä vaiheessa kun kakskytä vaille kymmenen seisoo telineiden takana pitkissä trikoissa ja pitkähihasessa teepparissa ni fiilis ei kyllä kohoa mihinkään taivaisiin... Enemmänki reeninä ku kisana siis meni mut eipä siinä mitään, reeniä me tarvittiinkin ; ) Itelläni alla oli vaan yhdet pitkien aitojen reenit tiistailta, siihen nähden eka 200m sujui oikeinkin mainiosti. Vielä ku oisin ollu ryssimättä sitä kuudetta aitaa ni ois voinu hyvä... Ja Grandille vähän vauhtia lisää alkuun ja "väärinpäin" aitomisen harjottelua, ni hyvä tulee! Ajat ei tosiaan kyllä ollu huippuja (Grandi vei, aika oli jotain 65,7 ja mulla 0,5sek huonompi), eli reilulla kädellä lähdetään höyläämään sekunteja pois. Mut mitä mä tässä lässytän, pitää iskeä tulokset tiskiin ja sit voi lässyttää nii paljon ku haluaa, eiks jepa?

Niin ja selkä on parempaan päin, se on hyvä hyvä hyvä! (Juu, koputan puuta...) Kunhan ei liikaa oireile niin kyllä tässä kesän aikana vielä tuloksia tehdään, nälkää nimittäin löytyy. Kesä on piiitkä ja toivottavasti myös lämmin. Tänäänhän se lämpötila pyöri siinä kymmenen asteen kieppeillä kun oltiin baanalla. Ei mitään nannaa.

Lauantaina Grandin ja Sarpan lakkiaiset, onneva onneva ylioppineille! Ens viikolla lisää kisoja ja toivottavasti mahdollisimman vähän sekunteja. Kuuloillaan!

Kesä miäles

Taas yritän riipustella jotain kuulumisia - pieni tauko on taas ehtinyt tulla. Ei ole ollut kauhesti positiivista kirjoitettavaa kun omalla kohdallani on pitänyt selkävaivojen takia reeniä taas keventää. Oon nyt ravannut taas kiropraktikolla ja fysioterapiassa ja kyllä on keveämpi mieli (ja askel) kun kivut alkavat kadota. Katsotaan kisaanko 31 pv vai en, toivottavasti kuitenkin ;) Alunperin harkinnassa olivat myös SELL Student Gamesit, jotka ovat nyt tulevana viikonloppuna mutta mikäs kiire tässä kisaamaan on...

Kevennetty reeni tarkoitti osaltani myös sitä, etten "päässyt" eilen juoksemaan 3x2x170m testireeniä. Grandi veti kuitenkin pojot kotiin ja laattas munkin puolesta - vähän melkein jopa harmitti kun en itse päässytkään purjoamaan :( Aavistelen kuitenkin että tulevaisuus lupaa mulle vielä monia vastaavanlaisia tilanteita ja puitteita laattaamiseen, pienet sille! Itse juoksin satkuja hölkkäpalautuksella ja muistui aika nopsaan mieleen miksi kävelypalautukset ovat arviolta miljoona kertaa miellyttävämmät kuin hölkkäpalautukset... vaikka itse kyllä halusinkin jotain ikävämpää kun laattavetoja en kerran päässyt vetämään.

Tänään palauteltiin sitten Urkkapuiston sateisissa maisemissa ja ilmassa oli kyllä jo kesän tuntua... Ens viikoksi onkin luvattu jo yli kahtakymmentäviittä astetta, toivottavasti pitää paikkansa!

Huomenna menen tiistain tavoin vetämään ala-astelaisille yleisurheilutouhuja Elovena Voimapäivien merkeissä. Keli ei taida olla yhtä herkullinen ja aurinkoinen kuin tiistaina, mutta samapa tuo, kunhan ei liian kylmä ole. Sade ei haittaa! ;) Toivottavasti junnut eivät ole kapinoivalla päällä.

Palaillaan taas, toivottavasti yltiöpositiivisissa tai edes positiivisissa merkeissä! Toivottavasti tästä kaudesta tulisi huippu mahdollisimman monelle suomalaiselle urheilijalle! :)

P.S. Suomen olis parasta voittaa tänään...

Pitkästä aikaa taas...

Jotenkin tää kirjoittelu tänne aina unohtuu, vaikka välillä yrittääkin ryhdistäytyä... ;) Nyt taas uutta tsemppiä kehiin ja katsotaan joskos jaksaisin hiukan useammin kirjoitella kuulumisia.

Nyt se kesäkin alkaa jo pikkuhiljaa siintää horisontissa ja meikäläinen aloittaa kisaamisen 31.5. ensimmäisessa Tilastopajacupissa. Aiai, heti pääsee kotikentälle vetämään nelkun aidat, herkkua! : D Täytyy vissiin alottaa henkinen valmistautuminen tässä vähitellen, että on sit täydessä terässä jo reilun kolmen viikon päästä. Ja sitten alkaakin pitkä kesäkisarupeama, peukut pystyyn että meillä kaikilla sujuu hyvin :)

Reenit on ainakin omalta osalta sujuneet mukavasti, mitä nyt pientä selkävaivaa aina (ja ikuisesti..?) on riesana. Onpahan ainakin syy ravata välillä kiropraktikolla... Mulla tuppaa selkä menemään aika helposti jumiin ja lukkoon ja mitäs vielä. Mutta jos tän selän kanssa on tähänkin asti pärjätty ni miksei sitten ainakin toiset 20+ vuotta..! Erityisen hyvin reenit suju eilen kun pääsin ekaa kertaa tänä keväänä taas Paavo Nurmen mondolle viissatasia juoksemaan. Kerrankin meni jopa yks veto tavoiteajan alle, hip hip huraa! Parasta ylinpäätään oli ehkä se, että vaikka etureidet tuntuivat olevan aika kipeät eikä juoksu mitenkään hirveän herkulta tuntunut missään vaiheessa, jotain on selkeästi tehty kun silti menee tarpeeksi kovaa eteenpäin. Ja taitaa se askelkin olla entistä lennokkaampi. :) Tänään käytiin sitten aamulla hiukan puneeeel ja kuntosalilla, kädet on ainaki valmiina kesään jo... Grandi on nuhistellu viime viikon mutta sai kuulemma onneks vappuna yhden munkin ja simaa (tiedustelin sitä erityisesti, pitää huolehtia ystävien vappuoikeuksista...). Saaroilla on muutenkin meneillään aika rankka jakso kun molemmat puurtavat pääsykoemateriaalien kanssa. Vielä jaksaa tsempata!

P.S. Sarpalla oli tänään niin sikamageet uudet Niken lenkkarit et pitää ehkä mun ja Mirkkiksenki hankkia sellaset... ;)

Hermot menee... eiku meni jo.

Tänään päästiin Grandin kanssa jopa juoksemaankin viissatasemme, mut eipä ollu järin hilpeetä meininki. Juoksu toki oli hilpeää niinku aina (no ei ehkä ollu, mut ei antihilpeääkään), mut ai että voi mennä hermot Kupittaalla käyvien koululaisryhmien kanssa! Ei ehkä pitäis yleistää mut tänään siellä oli niinkin mahtavat sankarit että sanattomaks meinaa vetää... Opettaja ties missä ja oppilaat juoksee päättömästi ympäriinsä. Eihän siinä vielä mitään että pitää kerran huomauttaa että rata pitää pitää vapaana, mut ehkä siinä viidennen huomautuksen paikkeilla yleensä tyhmempikin kaveri tajuaa jutun jujun. Hallivahtikin joutui huutelemaan useampaan otteeseen. Niin ja kaikkein kivointa oli se kun Sarppa juoksi tonnejaan ja pikkusankarit päätti heilua siellä radalla huomautuksista ja tietääkseni ihan toimivista silmistään huolimatta ja Sarpalla muljahti nilkka : ( Toivon mukaan ei mennyt pahasti, katotaan huomenna puntilla että mikä on tilanne.

Tuli nyt vähän negatiivinen purkaus, mutta minkäs sille mahtaa. Viikon reenit kuitenki sujunu aikas mukavasti ja huomenna jatketaan! :)

Tämmöistä tänään

Aamun viissataset menivät mulla ja Emskillä kutakuinkin tälläisissä merkeissä... :http://www.foddy.net/Athletics.html

Sisulla!

Nopeasti se aikaa menee kun ehti yli viikko jo vierähtää edellisestä postauksesta, mutta onhan tässä kaikenlaista vääntöä ja kääntöä ollutkin... Sarpan pohkeet alkaa vähitellen rentoutua, meikäläisen selkä keksii aina välillä uusia oikkuja ja Grandia on vaivannut polvitaipeen kipeytyminen. Itse pystyin viikon kaikki yhdeksän reeniäni tekemään ja siitä jäi hyvä maku suuhun sentään.
Tiistaiaamuna kävin loikkimassa ylämäkeen Urkkapuistossa ja kyllä tuli hyvä mieli kun pääsi taas tutun ja turvallisen stadionin huomaan reenailemaan. Radat olivat jo sulat ja hirveän kutsuvat näköiset... Viime kesänä saatiin treenata evakossa Kaarinan kentällä, joka tosin sopi meille aivan mainiosti, mutta kyllä mä vaan ainakin parhaiten kotikentällä Urkkapuistossa viihdyn! Saa nähdä joudutaanko kevään aikana Tepsin ja Interin pelien takia siirtämään monia reenejä muihin maisemiin, mutta reenaillaan nyt vielä tovi ainakin Kupittaan hautomossa... Kevätaurinko on muutamaan otteeseen jo aika kivasti lämmittänyt hallin sisälämpötilan trooppisille asteille, mikä kelpaa kyllä jaloille mutta tekee kovin janoiseksi ; )
Tällä viikolla harmitti kun en päässyt Grandin kanssa vetämään vetoja mutta eiköhän se likka sieltä pian palaa taas radalle entistä ehompana. : )Puntilla tänään aamusella se jo olikin mukana touhussa!
Loppuun on tällä kertaa vielä pakko todeta, että on se Sarppa kyllä melkonen sisupussi. Olin eilen aamulla samaan aikaan tekemässä huoltavaa reeniä kun Sarppa paineli spinningistä kipeytyneestä takamuksesta huolimatta sinnikkäästi muutaman tonnin. Ei voi muuta sanoa kuin että on se kova ; )
P.S. Eipä näytä kovin pahalta (ainakaan vielä) tuo mahtava lumimyrsky-takatalvi jota tänne eteläiseenkin Suomeen povattiin... Kopkopkop.

Palaillaan taas pian!

Tahmaista menoa

Huh heijjaa! Täällä kirjottelis yks tällanen tahmatassu, sen verran oli tahmeeta juoksu tänään... Joskus näin. Tulipahan ainakin tän päiväset 3x2x170m juostua. Muuten kaikki hyvin, kevät etenee kovaa vauhtia ja kesä lähestyy. Vaikka etelänleiri taitaakin tänä keväänä jäädä väliin niin sehän ei meidän menoa hidasta!
Sarpalla ja Grandilla on huomenna viimeinen yo-kirjoitusrupeama matikan parissa, jonka jälkeen luvassa on vapaus (tai no pääsykokeisiin valmistautuminen...)

Ei tämän enempää tällä kertaa, meikäläinen suuntaa vielä pariksi tunniksi töihin. Huomenna luvassa kevyttä lenkkiä ja palauttelua kera nilkkajumpan. Sonmoro! :)

hola hola carambola!

Pikainen päivitys ennen muutamaa herkullista lepopäivää! Eilisistä vedoista selvitty vaikka vaikeampaa oli kuin viime viikolla. Tais viikon aikasemmat reenit painaa aika tehokkaasti jaloissa. Mutta tulipahan juostua! Sarpalle tuli pieni ohjelmamuutos, eli nokka kohti pohje- ja penikkahierontaa eli ultimatekidutusta. Toivottavasti kivut katoavat kun lihakset saadaan kunnolla myllättyä ;) Tänään ohjelmassa oli kuntosalisettiä ja nyt loppuviikonloppu sitten lungisti. Paitsi Mirkkis suuntaa huomenna Supertreeneihin hikoilemaan muutaman jumpan. Mua hiukan kutkuttelis mennä huomenna kiipeämistä kokeilemaan, mut kathellaan... Nyt hyvät viikonloput itse kullekin :)

We´re back!

Muisteltiin yksi päivä reeneissä vanhaa blogikokeilua joka jostakin syystä kuivahti pari vuotta sitten kasaan (krhm, mistäköhän syystä...?) ja ajattelin että joskos nyt kokeiltaisiin uudestaan! Ajankohtakin tuntuu olevan otollinen, koska kuviot ovat muuttuneet aika hurjasti entisestä.

Tällä hetkellä reenaillaan edelleen Mirkkiksen johdolla, mutta muuttuneella porukalla. Mukana siis minä, Sarppa sekä Grandi. Tisu on väliaikaisesti toipilaana ja poissa kuvioista loppukesästä loukkaantuneen nilkan ja alkuvuoden nilkkaleikkauksen takia. Kaikeksi onneksi hän päätti lähteä vajaaksi viideksi kuukaudeksi Australiaan au pairiksi uusia tuulia haistelemaan ja rauhassa nilkkaansa kuntouttamaan. Elämä Perthissä on nimittäin sujunut mainiosti, mutta siitä lisää myöhemmin. :)

Koska meillä kaikilla on sen verran omat meiningit ja ajatukset elämästä ja urheilusta, ajattelin että kirjoteltaisiin kaikki hieman itsestämme, saavutuksistamme ja ajatuksistamme. Pienimuotoisen esittelyn meistä kaikista uskallan silti tässä kirjoittaa heti alkuun:
Mirva aka Mirkkis on sinnikäs ja uhrautuvainen valmentajamme, joka on jaksanut pyöriä kuvioissa jo yli kymmenen vuotta. Oma yleisurheilu-urani rakentuu pitkälti Mirkkiksen kanssa tehdystä yhteistyöstä, kuten myös Sarpan ja Tisun. Mirkkiksellä on myös valmentamisen ohella (khe, sehän se pääasia on) ihan oikea työkin yläasteen liikunnan ja terveystiedon opettajana.
Tiia aka Tisu on tunnetusti sosiaalinen ja sisukas mimmi, joka on paitsi viime kesän Kalevan kisojen naisten suomenmestari pituudessa, myös viime syksyn ylioppilas. Kuten sanottua, Tisu on kesän lopusta asti joutunut pitämään taukoa yleisurheilusta ja kasvattanut jälleen kerran aimo annoksen sisua tulevaisuutta varten. Tisu saa kirjoittaa itse tarkemmin omasta tilanteestaan, mutta urheilu on pysynyt kuvioissa mahdollisuuksien mukaan ja jopa juoksuaskeliakin on jo otettu... Eipäs pilata jännitystä!
Saara aka Sarppa on meidän porukan todellinen taistelija, joka ei vähästä valita (eikä paljostakaan). Ranskassa vietetyn vaihto-oppilasvuoden seurauksena Sarppa ahertaa vuotta nuorempiensa kanssa paraikaa ylioppilaskirjoitusten parissa, samalla tietysti reenaten kovalla sykkeellä "kuona-aineiden poistokauden" (niin kuin hän sen itse hikisenä totesi) reeneissä.
Saara akaGrandi on meidän porukan "junnu" ja ollut nyt mukana kuvioissa muutaman vuoden ajan. Täytyy kyllä sanoa että Grandi on ollut todella mainio lisäys reeniporukkaamme (eikä vain siksi että mulla on oma lehmä ojassa ja oon tyytyväinen kun olen saanu reenikaverin, jonka kanssa on kaikki samat reenit...)! Grandi on jo monta vuotta joutunut taistelemaan ikuisuusilkeän takareiden kanssa, mutta kyllä se takareisi vielä turpiin saa (tämä pitää nyt tulkita niin, että takareisi suostuu yhteistyöhön).
Ja sitten vielä minä, Emma aka Emski. Selkäongelmaisen välivuoden jälkeen olen nyt opiskellut mediatutkimusta Turun yliopistossa kohta vuoden ja voin todeta, että kyllä kelepaa! Luentoja on niin vähän ettei reenamisessa ole ollut mitään ongelmia. Opiskelu ei siis todellakaan ole ollut liian rankkaa, ja opintopisteitäkin tuleekin ihan tarpeeksi. Reenien riesana ovat olleen rasittavat nilkkani, joista toinen on tässä keväällä nyrjähtänyt jo kaksi kertaa. Mutta ei se auta, nilkkajumpalla kohti ääretöntä ja sen yli!

Aika epämääräistä turinaa sain nyt aikaiseksi mutta onhan sekin jotakin. Tunnin päästä olisi luvassa mulla ja Grandilla 4x600m ja Sarpalla 4x1200m ja ei paljoa naurata... Palataan siis asiaan!